Kannatan pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, en halua Amerikan yhteiskuntajärjestelmää kaikessa suinkaan meille. Mutta silti tunnustan jotain menestyksen perustaa siinä, että kun siirtolaiset menivät aikanaan sinne, ei heillä ollut kotoutuspalveluita tai mahdollisuutta kovin monenlaisiin etuuksiin, vaan työ ja välttämättömyys työntekoon oli se, joka integroi heidät yhteiskuntaan. Molemmat setäni menivät Yhdysvaltoihin vähissä varoissa - ensin menneelle äiti antoi kaiken varalta kirjekuoressa rahat paluumatkaa varten ja myöhemmin sinne muuttaneen sedän maahantulon takasi sitten hänen veljensä.

Urpo-setä matkusti Atlantin yli jo 1950-luvun lopulla, vaimonsa kanssa hän perusti kiinteistövälitysbisneksen ja heillä oli myös omia liikekiinteistöjä. Vuonna 2009 sainkin vierailla heidän ostoskeskuksessaan Phoenixin keskustassa Arizonassa. Urpo muutti nimensä Amerikassa muotoon Rex Rovala, vanhan kotitilan mukaan, koska Kaisanlahti ääntyy englanniksi vähän hankalasti. Urpo eli 89-vuotiaaksi ja kuoli helmikuussa 2023.

Matti-setä muutti Yhdysvaltoihin muistaakseni syksyllä 1972. Hän asui koko ajan Los Angelesissa ja toimi siellä rakennusurakoitsijana. Sivubisnestä hän teki puutavarakaupalla. Matilla ei ollut omia lapsia, joten meillä oli aika tiivis yhteydenpito. Kävin neljä kertaa hänen luonaan ja vielä yhden kerran hänen kuoltuaan hänen leskeään tapaamassa. Matti teki töitä loppuun asti käyden vielä viimeisenä elinpäivänään urakointikohteessaan. Hänen äkillinen kuolemansa sydänkohtaukseen keväällä 2015 oli minullekin suuri järkytys.

Urpo on haudattu Phoenixiin poikansa viereen, mutta Matin uurna lennätettiin Suomeen ja laskettiin sukuhautaan Kemijärvellä.