No ei kait tässä sitten...

Onneksi on kissat.

Heippa ja tsau.

-Paha "Jos näet unissasi sarvipäisen hahmon, se olen minä" Vaatturi-

Tietokone lämmittää huonetta tehokkaasti. Ilmastointi koettaa sitä parhaansa mukaan viilentää. Balanssi on melkein käsinkosketeltava! Ihminen on kaiken välissä ja maailmaa katsoo kuin valokehän läpi.

Olenko minä vielä toisessa aikajanassa menossa... vai tulossa?

On pakko ottaa virvoittavaa juomaa. Laittaa kissoille viilennyspeti ja ihmetellä vähän lisää.

Älkää huoliko helteiden vihaajat. Talvi ja loska on yllättävän nopeasti taas täällä. Viuuuuh....

Ja sitä alkuperäistä kuvaa itsestäni en löytänyt enää, mutta onneksi olin tänne blogiini silloin 2006 tallentanut tuon onnittelukortin, johon blogikuvani oli hienosti silloisen puoliskoni toimesta taiteiltu.

Laitoin sen nyt tuohon oikeaan palkkiin näkyville. On se näköinen!

Hitto, yhtään en ole vanhettunut kuvassa, vaikka vuosia on vierinyt vähän liiankin paljon.

Minä en oikeastaan tiedä edes miksi minä tämän blogin avasin jälleen. Elämä on muuttunut niin helvetisti noista vanhoista hyvistä ajoista. Oikeastaan vuodet 2006-2007 ovat parhaiten mielessäni blogin suhteen. Elämäkin oli jotakuinkin soljuvaa vaikka toki sairastelua olikin. Sen jälkeen oikeastaan kaikki alkoi enemmän tai vähemmän mennä päin persettä, eikä ehkä vähiten parisuhteen vuoksi. Mutta ei siitä enempää.

Minulla oli hämähäkkejä useampiakin tuolloin. Oli Hämy, Osmo, Uuno, Sally, Elmo ja Heimo. Sallysta en tiedä mikä kohtalonsa on, se kun jäi eron jälkeen silloiselle avokille ja itse muutin veke koko haisevasta kylästä. Muut hämähäkit ovat jo manan majoilla paitsi soturimme Heimo. Heimo voi pulskasti ja hyvin. Heimon lisäksi vajaa 10-vuotta sitten taloon tuli myös uusi Chileläinen, Aino.

Tässä kaiken välissä oli myös venäjänsininen perheenvaihtaja-kissa. Ja voi pojat tuo kissa vei minun sydämeni. En ollut koskaan edes tajunnut, että olen niinkin henkeen ja vereen kissaihmisiä. Tuo kissa opetti minua ihmisenä paljon. Minä en ollut kissan oltua talossa vain pari päivää, enää sama ihminen ollenkaan. Valitettavasti tämä hurmaava kissaneito poistui reilu vuosi sitten sairauden uuvuttamana keskuudestamme, enkä ole vieläkään päässyt siitä ylitse.

Kuitenkin opin pitämään kissoista niin paljon, ettei elämä ilman kissaa tullut enää kuuloonkaan, joten aloin kovimmasta surusta toivuttuani etsiä pikkuhiljaa uutta kattia taloon. Nyt jaloissa vipeltää vuoden ikäinen Egyptin Mau-poika. Ja jumalauta, että tuossa täplikkäässä kaverissa on virtaa ja sielukkuutta. Aivan mahtava tapaus, kertakaikkiaan.

No tämäpäs meni jorinaksi hyvinkin nopeasti... ehkä raottelen taas historianviittoja jatkossa enemmän. Huomasin juuri, että kello lähentelee neljää aamuyöstä. On pakko koittaa uskaltaa unille. Minulla on niin paljon lääkkeitä syötävänä, että myöhäiset valvomiset kostautuvat aamulääkkeiden oton yhteydessä. Kun ei siis meinaa jaksaa...

Noh, yritettään muutaman tunnin kuluttua uudelleen...

-Paha "missä kaikki vanhat naamat ovat?" Vaatturi-

Eipä ollutkaan. Ja sain kuin sainkin vielä salasanatkin kaivettua jo kovin harmaantuneista aivosolukoista ulos. Mitäpä tässä oikein miettisi? Asiat tosiaankin muuttuvat vuodessa paljon. Mutta yhdessätoista jo sitten ihan TOSI paljonkin.

Voisin vielä joskus jonkinmoista yhteenvetoa eletystä elämästä tehdä, jos tänne blogiini vielä kukaan eksyy. Olisi hauska tietää vieläkö niitä ns. vakiokommentoijia on maisemissa. Osaa blogeista joita seurasin, ei enää ole. Osaa ei ole päivitetty vuosikausiin. Osaa en enää muista nimeltä...

Mutta näin. Uskaltauduin kuitenkin kirjoittamaan jotain tänne. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Olen elossa (juuri ja juuri), järjissäni (riippuu keneltä kysyy) ja edelleen paha!

-Paha "miten tätä hommaa oikein tehtiinkään?" Vaatturi-

Omistan silmälasitkin ja mietin onko noita 3D-kakkuloita kovinkin montaa sorttia, sitä silmällä pitäen, että sinne alle pitäisi vielä omatkin linssit mahtua? Ja painavatko ne kilokaupalla? Ja kannattaako edes koko 3d ja ja ja ja... Emminätiijjä. Pitäis vanha puukylki telkkari 70-luvulta vissiin kaivella esiin! Vai saitsaisiko ennemmin johonkin muihin ominaisuuksiin kuin tohon 3D:hen? 46" pitää vähintään kokoa olla, mieluusti toki enemmänkin. Mitkä ovat suurimpia LCD-tölsyjä tällä hetkellä? Siis inhimillisissä hinnoissa olevia? Virrankulutus on mulle yksi ja sama, mutta plasmaahan ei vissiin enää nykyisin toinna ostaa? Ovatko vasteajat millaisia? Onko input-lagia kovin hirveästi? Ootko sä ees tän puljun myyjä???

Täytyy vissiin vain ottaa google kauniiseen käteen ja alkaa plärätä. Tuolta liikkeistä tuntuu saavan niin monimuotoisia vastauksia, että ittehän tässä täytyy kaikki tehdä! Enkä mä nyt noiden helppoheikkien "osta tää, tää o paras (ja kallein)" fraaseja ole ennenkään kuunnellut. Mullehan kaupiteltiin isointa ja hienointa telkkaria kun sanoin, että "Jos siitä nyt uutiset pystyy joskus kattomaan ja ehkä pleikalla vähän blu-rayta joskus ja muutaman änhooällä-pelin pelaamaan".

-Joo, meillä löytyy sulle JUST oikee telkkari, vähän rapiat 2000 euroa, kyllä muuten näkyy!!!

Ei näin. Alan siis opiskella telkkareista NYT!

-Paha "sony,lg,panasonic,samsung,pioneer..." Vaatturi-

Saatiin hyvä paketti kasaan ja allekirjoittanut suuntasi maanantai-illan sateeseen sateenvarjo ojossa. Taksikyyti ei oikein maistunut ja olin sen verran vastaanottavassa mielentilassa, että päätin lompsia bussipysäkille. Kolme isänmaantoivoa toivottivat minut tervetulleeksi sateen suojaan pysäkille: "Mit vittuu sää kyyläät?"

Fiilis oli rento ja vapautunut heti kättelyssä. Nyökkäilin ja heiluttelin kättäni merkiksi, ettei tässä mitään hätää ja otin pari askelta sivummalle avaten sateenvarjon samalla.

-Ei sulla röökii ois?, lähestyi yksi nutipäistä.

Kaivoin sikarilaatikkoni ja tarjosin yhtä, vaatimatonta, mutta mielestäni hyvää sikaria pilottitakkiselle.

-Jumalauta, äijä vetää siggee sateenvarjon alla pikkutakki päällä, hahahahaaaa, naurun remakka täytti bussipysäkin

-Joo, ovat viskin jälkeen hyviä, sain sanottua tylsistyneenä.

Natsit, tai natseiksi heitä luulisin (hakaristeistä, kotkista jne päätellen) olivat heti kaveria.

-Kirjotatko isänmaallista tekstiä... et kai sää mitään neekereitä tän aio hyysää... kai sää persuja äänestit..., tätä rataa jatkui keskustelumme bussin saapumiseen saakka.

Minä en todellakaan tahdo olla rasisti. En suuntaan tai toiseen. En myöskään tahdo näitä nuoria miehenalkuja natsimerkeistään huolimatta tuomita. Se tekisi minusta täsmälleen samanlaisen suvaitsemattoman ihmisen kuin monesta muustakin.

Poistuin 20 minuutin bussikyydin jälkeen ja kolme nutipäätä huutelivat perääni vielä iloisia "sieg heil" tervehdyksiään. Kai he halusivat ymmärtää puheeni, jotenkin muutoin kuin mitä sitä omassa päässäni olin ajatellut. Ehkä tällainen on sitä aitoa kanssakäymistä? Turha riitely ja taistelu pois, yritetään tulla juttuun ja toimeen keskenämme. Siitä minä myös kirjassani olen yrittänyt salakavalasti puhua...

Btw, loppuun hyvä uutinen. Hämähäkit ovat kotiutuneet mainiosti uuteen kaupunkiin ja ilmastoon (meren vieressä kun nykyisin elelen). Olen myös poistanut itseni sosiaalisesta mediasta, jota facebookiksi kutsutaan. Uteliaisuus ja ihmisten riidanhalu meni liian pitkälle. "Emmie jaksa... emmie oikein tiedä kuinka ajatella... emmie ossaa olla täällä" Tuolta se FB tuntui.

Nyt avaan bacardipullon, openofficen ja kirjoitan naisesta ja sateenvarjosta!

-Paha "toivotaan toivotaan" Vaatturi-

Nyt on korkea aika aukaista Uusi Outo Elämä! (mikään uusi ole, sama vanha paska, mutta kirjoittaja on kokenut valaistumisen)

Allekirjoittaneen elämä meni siis täysin uusiksi muutamia hetkiä sitten. Vuosia kestänyt parisuhteeni ajautui viimeiseen näytökseensä ja esiripun laskeuduttua oli Vaatturin aika vaihtaa maisemaa. Kurjaa oli ollut jo pidemmän aikaa ja asioiden oli tultava johonkin ratkaisupisteeseen. Minulla se tarkoitti elämän uusimista. Eron jälkeen kävin läpi vielä erittäin tiukan sairaalareissun, josta en tässä enempää kuin sen, että arvot tuli laitettua elämässä uuteen uskoon. Turhat nillittämiset ja negatiivisuudet ovat Pahiksella historiaa. Elämä hymyilee sateellakin!

Tuli siis aika tehdä nopeita ratkaisuja. Hyppäsin autoon ja ajelin vanhoille konnuille 450km päähän entisestä elämästäni. Tapasin uuden ihmisen, tutustuttiin jne. Vietin muutaman mainion päivän kaukana ahdistavasta, muistoja joka nurkasta viskovasta yhteisestä entisestä asunnostamme ja vanhan kaupungin synkästä tunnelmasta. Takaisin oli kuitenkin palattava hoitamaan ikäviä, kipeitä ja raskaitakin asioita. Onnekseni, saimme kuitenkin exäni kanssa asiat todella nätisti rullaamaan ja tultiin tulokseen, että miksi suotta viskoa kapuloita rattaisiin, vaikeaahan tämä muutenkin on. Hyvässä hengessä siis eteen päin.

Osa tavaroistani on jo liikkunutkin sen 450km, mutta vielä vanhassa kaupungissa on suuremmat tavarani odottamassa, että saan hoidettua aikaa ja ajoneuvon, jolla käydä kamat pois. Asunto minulla täällä uudessa "elämässäni" jo onkin ja uusia ihmisiä paljon ympärillä. En voisi muuta toivoakaan. Elämäni ei ole ollut näin raiteillaan vuosikausiin!

Pääkopan selvittyä ja terveydentilani muutenkin kohennettua olen ollut tehokas monella alueella. En ala enempää leuhottamaan, mutta kirja etenee ja on edennyt, sekä eräs nimeltämainitsematon novellikokoelmani odottaa päätöstä jatkon suhteen. Innoissani siis olen ja koko ajan kirjoitan. Mitäs muuta? Hämähäkit voivat hyvin, yksi on täällä jo mukana, yksi odottaa vielä vanhasa kaupungissa ja yksi jää exälleni näillä näkymin.

Jatkossa yritän aktivoitua myös blogin suhteen, en mä tätä lapsukaistani niin vain anna unehtua! Hyvää loppukesää ja toivotaan, että kelit vielä hellivät kulkijaa!

-Paha "tervejärkisempänä kuin koskaan" Vaatturi-

Hyvää Yötä, Jeesus myötä!

Paha Vaatturi kiittää mukavista vuosista ja jatkaa edelleen hienojen ihmisten blogien seuraamista.

Loppuun laittanen teille vielä pienen tekstin pätkän, joka siivittää Oudon Elämän hamaan loppuunsa!

SYVYDEEN VANGIT

Pimeydessä maailman laidalla
tarttuu käsi pienoinen suuremmasta
Vailla ikävää paikasta paremmasta
haihtuu varjoihin lapsonen vain.

Ei päivää erottaa yöstä saa
aamu kasvonsa piilottaa lapsosiltaan
Ylös katsoo pimeyteen loputtomaan
vain ei ymmärrä näkemäänsä lain.

Yössä kulkevat rinnakkain tahtomattaan
ei elä, ei kuole, ei katoa koskaan
Täällä syvällä maailman laidalla
itkee lapsonen tuskaansa ain.

Aikakaudet vaihtuvat vaihtumistaan
silti kulkevat käsikkäin maailmassaan
eikä varjolta heitä nähdä saa
vain käden käteeni sinulta sain.

-Paha Vaatturi 23.3.2011-

-Paha "vuosi polkaistu käyntiin oudoissa merkeissä" Vaatturi-

Kamalaa on ollut, mutta nyt ei pidä enää valittaa. Viski lasiin. Kinkku kylmään hetkeksi, kaiken syömingin välillä. ZZ Top soimaan ja illasta saunomaan. Sitten taas syödään ja ollaan tekemättä mitään järkevää... Noh, ajattelin aloittaa Karamazovin veljekset... Tsah!

Enkä toivota jouluja. Jokainen sen löytäköön itse!

-Paha "hyvää syntymäpäivää kaikille 24.12 syntyneille" Vaatturi-