Aamujen aamua! Kova kisapäivä tiedossa ja vatsanpohjaa vääntää jo pelkkä ajatuksen esiaste illan urheiluhekumasta. Kovana kiekkomiehenä täytyy tunnustaa, että kurlinki on mennyt melkein jääkiekon ohi mielenkiinnossa. Mukavaa, että löytyy näitä uusia tuttavuuksia urheilun ihanaisessa maailmassa. Ei voi kun sanoa: "Uusis, olet aivan SAATANAN kova jätkä!!", yhtään keikkoa väheksymättä siis. Kiekkohekumaa lannisti omalta osaltani ainakin tuo aikasempi svedujen pelleily. Jotain rotia sentään. Sekoilisivat siellä elitserienissään mielinmäärin, mutta olympiatasolla tuollainen tahallinen häviö helpon vastuksen toivossa?
Urheilumieltä! Ruotsalaiseen malliin! Hienoa petterit, hienoa! Ja mitä saivat slovakit palkinnoksi kun pelasivat kunnon pelin? No tsekit vastaansa ja lentoliput kotiin. Voi keuhkot sanon ma. Tunnetusti svenssonit ja tczhchekit ovat kaksi maata, joille en toivo menestystä koskaan. Nyt onkin vaikea tilanne, jos leijonat voittavat venäjän, kumpaa kannustan finaalivastustajaksi? Olisihan se hienoa saada se legendaarinen suomi-ruotsi finaali. Vielä olympiatasolla, mutta kun nuo svenssonit eivät olisi ansainneet edes jatkopaikkaa temppuilullaan. Noh, venäjä on kaadettava ensin. Katsotaan sitten pelataanko tsekkiä vai ruotsia vastaan, ja pelataanko kullasta vai pronssista. Jeh, näin tehdään!

Kisastudio
Olenkin tässä tehnyt jo listaa mitä pikkunaposteltavaa täytyy illaksi kisastudiolle hommata. Jotain pientä snäkkiä, roskaruokaa niin paljon, että sepelvaltimot anovat armoa. Sokerilientä, kolaa siis (tekee hyvää diabeetikolle), ehkäpä pari ginilonkeroakin (tekee hyvää kelle tahansa), jotka voi sitten juoda iloon tahi suruun. Sitten voi maha pystyssä levytellä sohvalla ja nautiskella sinivalkoisin silmälasein varustautuneena. Voi kiroilla huonoa tuomaripeliä. No, toivottavasti tuomari ei ole ratkaiseva "pelaaja", maku menee muuten. Menee se kyllä joka tapauksessa jos pleksiin tulee.
Mutta eipä mietitä sitä sen enempää. Ilta näyttää sen kyllä ilman miettimisiäkin. Go Suomi!

Hämähäkkiuutisia
Chileläinen ja lasiodora ovat olleet levottomia. Kaverit pyörivät tunnista toiseen pitkin purkkejaan ja koppejaan. Välillä ollaan seinällä, välillä kaivetaan ja myllerretään. Liekkö kevään merkit jo ilmassa? Kaksi otustani ovat taas paastolla. Chileläinen ja lividum. Lasiodora nyt syö aina ja mitä tahansa. Kaikkiruokainen kaveri, kuten isäntänsäkin. Lividumia en ole taas nähnyt varmaan pariin kuukauteen. Muutaman kerran on jalka tai pari vilahtanut otuksen luolan suuaukolla, mutta siinäpä ne havainnot onkin. Todellinen lemmikki! (lemmikki?? joojoo, harraste-eläin, I know but I don't care) :D
Lasiodora on saanut jo sen verran kokoa, ettei enää kaiva piilopaikkaa itselleen. On itsekäs ja röyhkeä! Ruokaa kun tarjoaa niin sinkoilee kuin salama purkissaan. Hampaita näyttää ja poltinkarvojaan potkii. Minä sitten pidän tuosta yksilöstä! Yksilö ei tosin taida pitää minusta :)
Chileläinen on... no, chileläinen on oma itsensä. Verkkaisesti patikoi ympäri asumustaan ja jumittaa välillä paikallaan. Eli ei mitään uutta auringon alla. Ruoka ei maistu vaikka kädestä syöttäisi. Varsinainen vässykkä.

Loppujorinat
Näin, olikos minulla muuta? Hetkinen... eipä ihmeempiä. Yleensähän muistaa, että jotain "tärkeätä" jäi sanomatta juuri kun pistää läppärin kannen kiinni. Mutta näin se homma etenee. No, nyt odottelemaan urheilupäivän huippuhetkiä! Lopetetaan Manowarin Number 1 biisin sanoihin:

"Let the game begin hear the starting gun
Play from the heart today we will overcome
When the game is over all the counting's done
We were born to win number 1"
Manowar - Louder than Hell - Number 1

-Paha Vaatturi-