Täällä ollaan vielä. Tänään tosin pääsin jo muutamaksi tunniksi käymään kotosalla ja hoitamassa rästissä olevia asioita. Syke on saatu levossa jo normaalille tasolle, eikä rytmihäiriöitäkään ole ollut. Ainoa asia, mikä tuntuu lääkäriä huolettavan on se tosiasia, että kun otan askeleenkin sängystäni niin pulssi nousee räjähdysmäisesti. Portaiden nousu on yhtä helvettiä. Kaikki verikokeista saadut arvot ovat hyvät, joten sieltä päin ongelmaa ei löydy. Huomenna on vielä joku tarkempi munuaistutkimus ja jos sielläkään ei löydy poikkeavuuksia johtaa tieni pumpun ultrakuvaukseen. Sanoivat, ettei enää voi oikein muualla vikaa olla kuin itse sydämessä. Siis jotain fyysistä. Vuotoa, laajentumaa, rappeumaa jne. Sanoivat myös, ettei välttämättä ole sydämessäkään mitään muuta vikaa kuin se, että pahainen on päässyt niin heikkoon kuntoon hoitamattomien verenpaineiden ja leposykkeideni aikana. Eli lääkkeitä siinä tapauksessa kehiin ja pikkuhiljaa kuntoilemaan. Saa ny nährä mitä ne arpovat.

Pää alkaa hajota. Heti kun olo on hiemankin parempi käy makoilu aivonkuoreen todella kovasti. No onneksi on nörtillä sentään läppärit ja telefoonit mukana niin nettiin edes pääsee. Muuten olisin psykiatrisella!

Palailemme jälleen jahka olen uusissa tutkinnoissa tahi kotosalla. Tsau vaan ja viikonloput kaikille!

(ai niin. Runoblogissani on uusi houreuni tekstinä. Ei ole hiottu, ei ajateltu, kirjoitettu vain valveunien jälkeen)

-Paha "kotiin ja sassiin" Vaatturi-