Aiempaan postaukseen sen verran. Asiat kulkekoot omalla painollaan. Päitä vadeille ei vielä ole löytynyt ja jos pöly laskeutuu oikeaan osoitteseen, en aio päitä vadeille vaatiakaan. Se siitä!

 

Olen pitänyt parin päivän tauon kirjani kirjoittamisesta ja pyöritellyt tarinaa mielessäni. Aiheita ja henkilöiden kuvaisia löytyisi liiankin paljon. Tuntuu, että homma alkaa lipua lapasesta. On tehtävä rajuja linjanvetoja. Päädyin lopputulokseen, että kirjoitan aivan kaiken mitä vain saan järkevään muotoon kirjoitettua. Karsin sitten lopussa turhan jorinan pois. Olisin niin iloinen jos olisi laite, joka kytkettäisiin päähän ja sitten tarina siirtyisi täydellisenä upeine kielikuvineen ja korulauseineen suoraan koneelle tekstitiedostoon! Nyt joutuu näkemään niin paljon vaivaa! :)

 

Hauskaa ja erittäin terapeuttista touhuahan kirjoittaminen on. Siitä ei pääse mihinkään. Olen pitänyt kyseisestä puuhasta kauan, mutta ensimmäistä kertaa astuin ns. "suuriin kuvioihin." Ainakin omalla skaalallani. Kirjan kirjoittaminen on jotain aivan muuta, kuin muutaman hassun sivun novellin rustaaminen. Tahi runon raapustaminen. Toki onhan hommansa noissakin.

Luin hauskan kommenitn jostain keskustelupalstalta aloittelevan kirjailijanretkun kysymänä. Poloinen kirjoittelija tiedusteli onko mahdollista kirjoittaa kirja jos ei ole muuten lukumiehiä. Vastaukset olivat jotakuinkin tylyhköjä, mutta osittain totuudenmukaisiakin. Yhtä vastausta vain en tajunnut. "No ainaskii sata kirjaa sun on pitäny lukee että saat mitään aikaiseks oman kirjas kans, nii."

Mihinkäs tuommoinen perustuu? Tottakai paljon lukeneella on tiettyjä etuja kirjan kirjoittamiseen, mutta eikö tärkeämpää ole se kuinka paljon olet kirjoittanut? Kirjoittanut mitä tahansa. Vuosia sitten jutustelin eräällä terassilla nimeltämainitsemattoman lastenkirjailijan ja runoilijan kanssa. Hän ohjeisti keltanokkaa seuraavasti:

"Kirjoita. Kirjoita ja kirjoita vielä vähän lisää. Ei se mitään salatiedettä ole, kyllä se oma tyyli löytyy tai on löytymättä"

Noilla ohjeilla on porskuteltu ja tyylikin on löytynyt ja joskus hukattukin ja löydetty uudelleen.

 

Mutta! Katson ulos ikkunasta ja maailma näyttää upealta. Pakko lähteä ulos, vaikka lenkkeilemään tai jotain. Vai osaanko minä lenkkeillä oikein kun ei ole 20 vuoden kokemusta ja taustaa lenkkeilystä? Ehkä luen sata kirjaa ja olen paljon parempi urheilija!

-Paha "illuminati uhkaa" Vaatturi-