Oli varsin mielenkiintoinen reissu katsastuskonttorille. Kävin rekisteröimässä auton nimiini. Niin, konttorilla oli tuskaisen kuuma ja minulla oli hieman heikko olo jo valmiiksi. Siinä tiskillä seisoskellessani alkoi henki salpautua. Näkökenttä sumeni ja kädet puutuivat. Puuskutin ja sain sanottua jotain epämääräistä tiskin takana olleelle naiselle, joka pomppasi tuoliltaan kuin vieteriukko. Olin ilmeisesti melkoisen kalpea ja pahoinvoivan näköinen. Istuuduin tuolille ja sain lasillisen vettä. Hengitys oli kuin nopeutetusta filmistä ja sydän takoi hurjana. Tuntui kuin joku olisi puristanut takaraivosta kaksin käsin ja voimalla. Pikkuhiljaa olo sitten helpotti sen verran, että päästiin jatkamaan vakuutusasioita ja rekisteröintiä.

Olen kärsinyt aikaisemminkin tällaisista paniikkikohtauksista, mutta pitkiin aikoihin ei ole noin vahvasti iskenyt, että oikein taju meinaa irrota kehosta. Toki en ole syönyt lääkkeitäkään reiluun vuoteen. Toivottavasti eivät ala kovin yleiseksi riesaksi tulla nämä panikoinnit. Huvittavaa... katsoin juuri jakson Sopranos-sarjasta, jossa Tony pyörtyi juhlissa samanlaisten oireiden iskiessä. Mietinkin töllöä katsoessa, että eipä ole aikoihin itselläni kohtaus iskenyt. Alitajunta kai teki sitten tepposet...

Nyt tätä kirjoittaessa olo on jotenkin hutera ja poissaoleva. Tuntuu kuin pääni tilalla olisi ontto möhkäle, jolla ei ole mitään tarkoitusta. Taidan heittää hetkeksi levyksi, jos tästä vielä illaksi tokenisi.

-Paha "prozac" Vaatturi-