Me kävelimme rinnakkain polttavalla hiekalla. Meri, tai se mitä merestä oli jäljellä oli tyyni. Kävelimme sata metriä ja kumppanini kutistui muutaman sentin.
-Mitä? Mitä sinulle tapahtuu kuomaseni?, tivasin.
-Tämä tapahtuu aina kun olen nälkäinen.
Outoa. Kävelimme lisää ja ystäväni kutistui aina tietyn matkan kuljettuamme. Pian sainkin katsella häntä alas päin ja aloin tuntea itseni jo hieman vaivautuneeksi. Ystävälläni ei tosin ollut mitään hätää ja häntä ei selvästikään kutistuminen haitannut. Hän vaan kertoili kummallisia tarinoita syvällä meressä elävistä olennoista.
Tunnin käveltyämme minun oli vaikea enää nähdä missä jo varsin pikkuruiseksi kutistunut ystäväni käveli. Hänen äänensä kuului jostain jalkojeni juuresta heikkona piipityksenä. Aloin olla todella hämmentynyt tilanteeseen. Pian en kuullut enää tarinoita meren olennoista. En nähnyt enää edes ystäväni pienten jalkojen jälkiä hiekassa.
Ehkä on parempi jättää aihe tähän, sillä en usko itsekään näkymättömiin rantatonttuihin.
--------------------------
Se turhista tarinoista...
Eilisen Ramones dokumentin siivittämänä asunnossani on raikanut huoleton punkrock koko päivän. Tai siis sen ajan mitä olen kotonani ollut. Aina kun kevät lähenee niin jossain sisuksissani herää ajatus; "Täytyypä laittaa Ramones soimaan" Varsinaista kesämusiikkia. Krhm... yksi suullinen varoituskin on joskus tullut Ramojen pauhatessa asunnossani vielä aamu seitsemältä. Naapurini eivät ilmeisesti ymmärrä hyvän päälle ;) On jännää miten sitä aina tietyin väliajoin löytää jonkun vanhan bändin "uudelleen"
Nykyään vaan harvemmin enää innostuu mistään uudesta porukasta kuten Wanhoina Hyvinä Aikoina. Aikansa kutakin.
Hämähäkkiuutisia:
Chileläinen (Hämy) on ollut pohjamateriaalin vaihdon jälkeen aivan kuutamolla. Raukka ei ilmeisesti kovinkaan pidä tuosta turpeesta. Otus on kököttänyt muovikasviensa päällä ja kiipeillyt hätäpäissään seinillä. Nyt hämis nöyrtyi kohtalonsa edessä ja aloitti tänä aamuna hurjan turpeen seitityksen. Puolet pohjasta on jo verhottu ohuella seittikerroksella. Turve ei enää tartu jalkoihin ja nyt on jo huomattavasti mukavampi samoilla asumuksessa. Ahkera kaveri, vaikka aina ei uskoisikaan!
Lasiodora (Heimo) on paastolla edelleen. Nahanluontia olen odotellut jo kauan. Muuten otus on oma itsensä, kiukkuinen ja nopea liikkeissään.
Lividum (Uuno) on laajentanut luolansa kattamaan koko asumuksensa pohjapinta-alan. Jauhomadot eivät ole maistuneet vaan jokainen mato mitä olen tarjonnut on yön aikana kannettu luolan suuaukolla ja seititetty huolellisesti. Nahanluontia odotellaan myös Uunon osalta.
Mutta se jorinoista. Gourmet-kokki Vaatturi ehtii vielä loihtimaan maittavan välipalan ennen Lostin alkua. Kun gourmet-kokin paras ystävä, mikroaaltouuni sanoo "pling" on tuvassa mitä herkullisin tuoksu. Kukaan ei tiedä mitä on menulla tänään! Vanha koulukaverini suosi ruokaa nimeltä "Everybody-Soppa" Vaatturi taitaa perehtyä tähän perinneruokaan huomenissa kun aikaa on enemmän.
Everybody-Soppa, kun mikään muu ei riitä!
-Paha "gabba gabba, hey" Vaatturi-
Kommentit