Istuin kolmatta tuntia tässä hiostavan tunkkaisessa toimistorakennuksessa. Kurkkua kuristi kravatti ja pukukin tuntui kovin nihkeältä. Herrat puhuivat suu vaahdossa asiaansa ja ennen pitkää tunsin kuinka raskaat luomeni painuivat tahtomattani kiinni...

Juoksin pitkin kelmeästi valaistua käytävää ja väistelin hoitajia valkoisissa asuissaan. Perässäni rynnisti kaksi gorillaa muistuttavaa miekkosta tummat lasit kasvoillaan ja aseet käsissään "pysähdy" käskyjään huudellen. Sydän hakkasi valtoimenaan ja jokainen ovi tuntui olevan jotenkin jumissa tielläni. Miehet kintereilläni lähestyivät. Pääsin rappukäytävään (hissi oli tietysti varattu) ja päätin paeta ylös päin. Jo tässä vaiheessa iski kauhu korkeanpaikankammostani, mutta tarmolla jatkoin matkaani. Tulin jälleen uuteen käytävään, jonka varrella ei ollut ovia. Vain käytävän päässä näytti olevan ovi johonkin outoon valkeuteen. Niin kirkkaalta pääty näytti. Juoksin ovelle ja huomasin sen vievän eräänlaiselle näköalatasanteelle. Jo ajatus sieppasi vatsanpohjastani, mutta pakko oli mennä. Gorillat lähestyivät.

Tasanteelle tullessani huomasin, että käytävä takanani sulkeutui ja näin koko suurkaupungin avautuvan edessäni. Tunsin pakonomaisen tarpeen kääriytyä lattiaa vasten, sillä korkeus heikotti ja oksetti minua. Tämän tehtyäni miehet saivat minut satimeen. Minut vietiin käsiraudoissa kirkkailla valoilla varustettuun huoneeseen, jossa istui kolme hyvin pukeutunutta miestä. Heidän takanaan seisoi pari gorillaa lisää ja gorillojen takana hääräsi etäisesti lääkäriä muistuttava kumara hahmo. Minut sidottiin tuoliin näiden pukumiesten eteen ja kirkkaat valot sytytettiin. Yritin selittää, että en ole tehnyt mitään. En tiedä mitään. Kumara lääkäriomainen lähestyi minua ja asetti tipan käteeni. Tunsin oloni hyvin sekavaksi ja tämän jälkeen yksi gorilloista kaivoi salkun, joka oli täynnä mitä vastenmieliempiä terä-aseita. Tässä vaiheessa tiesin, että hyvin ei tulisi käymään.

Yhtäkkiä tunsin voimani kasvavan ja riuhtaisin itseni ylös tuolista. Tönäisin lekurin gorillojen päälle ja juoksin jälleen kelmeään käytävään. Pakenin yhteen huoneista. Huone näytti ala-asteen luokalta kirkkaine piirustuksineen. Ryömin opettajan pöydän alle ja olin hiljaa. Kuulin vaimeat askeleet käytävästä. Ovi avautui. Vieno tupakan savu täytti luokan. Hetken kuluttua tuttu ääni kehotti minua tulemaan pois piilostani. Nousin ja näin vanhan opettajani tupakka suupielessä röyhyten. Hän katsoi minua ja totesi: "Huomenta. Sinä tulit siis takaisin?"

Heräsin ja löysensin yhä tiukentuvaa kravattiani.

-Paha "röhisijän kosto" Vaatturi-