Onpas ollut varsin mallikas päivä. Homma alkoi taas ennen auringon
nousua ja aamulenkki Suomen Ihanassa Keväässä (yksi aste pakkasta ja
lunta satoi) kulki hienosti. Koko ikäni olen vihannut juoksemista,
mutta nyt alkaa jo maistua. Outoa. Lenkin päälle pakolliset "mä niin
rakastan venyttelyä" sessiot ja tämän jälkeen hankkiutumaan
saastaisesta hikikuorutuksesta pois suihkun avustuksella. Loput
päivästä onkin mennyt omalla painollaan ja usko menestykseen alkaa olla
taas mallillaan! Taputan itseäni olalle; "Sä oot ihan ok jätkä" Puuttuu
enää peilin edessä keimailu itselleen. Noh, sitä ei tule tapahtumaan.
Pari yötä sitten olin saanut puhelun todella oudosta numerosta. Puhelu
oli tullut aamuyöstä vähän yli kolme. Tarkistelin netistä eri maiden
suuntanumeroita kun ulkomuistista en niitä kaikkia nyt satu muistamaan
ja numero viittasi Kanadaan. Tarkemmin sanottuna Ontario, Canada. Eipä
ole toistamiseen soitellut ja hyvä niin. Mistä näitä tietää? Ties
vaikka on joku mystinen yhteys saamaani tyhjään kirjeeseen?
Vainoharhamies heräilee jälleen. Foliopipot päähän!
Aamulla täytyisi käydä asioimassa Helvetin Esikartanossa. Odotan jo
kauhulla sitä hetkeä kun tartun tuon hirveää kamalamman rakennuksen
oven kahvaan. Jo pienessä lasikopissa, jota eteiseksi kutsutaan,
huomaan miten tiskin takana irvokkaasti hymyilevä nainen odottaa
pääsevänsä nöyryyttämään ja verbaalisesti raatelemaan minut
tiedoillansa. Mutta!! MUTTA!! Minullapa ei ole muuta asiaa Kartanolle
kun pienen selvityspyynnön palautus, joka koskee jo vuosia sitten
tapahtuneista liikasuorituksista! HAHAA KeLan akat, tällä erää se
olenkin minä, joka naureskelee vastenmielisesti teille kun jäätte
nuoleskelemaan saastaisia kynsiänne.
-Paha "itku pitkästä jne" Vaatturi-
tiistai, 16. toukokuu 2006
Kommentit