Onpas ollut varsin mallikas päivä. Homma alkoi taas ennen auringon nousua ja aamulenkki Suomen Ihanassa Keväässä (yksi aste pakkasta ja lunta satoi) kulki hienosti. Koko ikäni olen vihannut juoksemista, mutta nyt alkaa jo maistua. Outoa. Lenkin päälle pakolliset "mä niin rakastan venyttelyä" sessiot ja tämän jälkeen hankkiutumaan saastaisesta hikikuorutuksesta pois suihkun avustuksella. Loput päivästä onkin mennyt omalla painollaan ja usko menestykseen alkaa olla taas mallillaan! Taputan itseäni olalle; "Sä oot ihan ok jätkä" Puuttuu enää peilin edessä keimailu itselleen. Noh, sitä ei tule tapahtumaan.

Pari yötä sitten olin saanut puhelun todella oudosta numerosta. Puhelu oli tullut aamuyöstä vähän yli kolme. Tarkistelin netistä eri maiden suuntanumeroita kun ulkomuistista en niitä kaikkia nyt satu muistamaan ja numero viittasi Kanadaan. Tarkemmin sanottuna Ontario, Canada. Eipä ole toistamiseen soitellut ja hyvä niin. Mistä näitä tietää? Ties vaikka on joku mystinen yhteys saamaani tyhjään kirjeeseen? Vainoharhamies heräilee jälleen. Foliopipot päähän!

Aamulla täytyisi käydä asioimassa Helvetin Esikartanossa. Odotan jo kauhulla sitä hetkeä kun tartun tuon hirveää kamalamman rakennuksen oven kahvaan. Jo pienessä lasikopissa, jota eteiseksi kutsutaan, huomaan miten tiskin takana irvokkaasti hymyilevä nainen odottaa pääsevänsä nöyryyttämään ja verbaalisesti raatelemaan minut tiedoillansa. Mutta!! MUTTA!! Minullapa ei ole muuta asiaa Kartanolle kun pienen selvityspyynnön palautus, joka koskee jo vuosia sitten tapahtuneista liikasuorituksista! HAHAA KeLan akat, tällä erää se olenkin minä, joka naureskelee vastenmielisesti teille kun jäätte nuoleskelemaan saastaisia kynsiänne.

-Paha "itku pitkästä jne" Vaatturi-