Siis täältä hospitalianista. Huomenna pitäisi muuttoa päästä tekemään. Saa nähdä mitä lekurit asiaan sanovat. Ei kuulemma pitäisi hirveästi rehkiä. Nooh, pieniä laatikoita vain... ihan pieniä. Niin ja mistäpä minä tiedän päästävätkö ne edes minua pois huomenna. Jotenkin olen vain tuudittautunut ajatukseen, että huomenna täältä lähdetään. No aamusta nähdään kuinka käy.

Olisi muutenkin paljon hoidettavaa. Hommat kasautuvat ja sekös meinaa ahistaa. Tosin melkoisen outo olotilahan se olisi jos ei joku asia ahistaisi. On ollut muutama päivä muutenkin melkoisen outoa kun en "tunne" enää sydämeni lyövän. Tässä on kuukausia ollut, ensinnäkin syke korkea ja itse sydämen lyönnit, kuin vasaran iskuja rintakehään. Nyt kun ei huomaa pumpun olemassaoloa tulee säikyttyä välillä, että lyökö se ollenkaan.

Mutta, pillereitä naamariin ja iltapalaa koneeseen!

-Paha "voisiko joku muuttaa puolestani" Vaatturi-