Karvaiset jalat vauhtia antaa,
ne suurta petoa ylväästi kantaa.
On elo outoa näillä main,
hetken lämmintä, sitten pakkasta vain.

Sisäinen kello ei tiedä aikaa,
ei ymmärrä raukka talven taikaa.
Väsy painaa kahdeksaa jalkaa,
mielessään tietää; pian horros alkaa.

Kuukausien päästä virkistyy peto,
käy kotiluolaan lämmin veto.
Oikoo jalkojaan lehmuston alla,
on poissa kylmyys ja talven halla.

Nälkä kurnii, on hutera olo,
ahdistavaksi käy jo pesäkolo.
"Täyteen ruokaa on saatava säkki",
näin tuumii suuri hämähäkki.

-Paha "EI esineellistämiselle" Vaatturi-