Nyt ahistaa!

Homma on jytissyt kympillä viikkokausia ja nyt kun vihdoin rauhoitun, alkaa paniikkikohtaukset ja ahdistus vallata elämääni. En saa unta ja kaikki pienimmätkin elämän varjopuolet tuntuvat nyt ylitsepääsemättömiltä. Olen nurkassa. Pimeässä. Aikaisemmin päivällä meinasin pyörtyä ja tuo pyörrytys ei johtunut sokeritasapainon heitoista. Oireet olivat jälleen kuin Tony Sopranolla konsanaan. Hirveä puuskutus, sydän hakkaa, kädet puutuvat ja silmissä sumenee. Pysyin kuitenkin tajuissani ja sain hiivittyä hiljaa kotiini. Kotona kaikki rauhoittuu, mutta esimerkiksi suuret kaupat ovat minulle myrkkyä. Tuntuu, että minä luon itse tuon kohtauksen aina suurempaan kauppaan mennessäni. Sitä oikein odottaa, että koska se iskee.

Nyt tosin kohtaukset johtuvat arkeen palaamisen kauhuista. Laskut odottavat pöydällä, hommia on rästissä aivan liikaa. Olen ollut enemmän lähipubissa kuin kotonani. Ja sitäpaitsi olen jälleen kipeänä. Poskiontelotulehdus & keuhkoputkentulehdus kicks ass! Pää on taas kuin ilmapallo ja limaa tuntuu irtoavan nenästä niin paljon kuin vain jaksaisi sitä ulos pusertaa. Valivali, niin niin. No mitäs pienistä. Voi vaan sanoa, että... nyt ahistaa.

-Paha "vielä minä perkeleeni kesytän" Vaatturi-