Olen joskus bloggaamiseni alkuaikoina kirjoittanut, mitä tekisin jos olisin yhden päivän ajan Bill Gates ja minulla olisi kaikki hänen varansa käytettävänä. Moni varmaan tekisi samoja asioita ja tekoja; Rahaa rakkaimmille ihmisille, itsellensä jotain mukavaa luksusta jne. Hyväntekeväisyyttä en harrastaisi. Palasin aiheeseen käytyäni Liljan blogissa, josta löytyi mietelause: Ihmisen todellisen luonteen mitta on se, mitä hän tekisi, jos tietäisi ettei kukaan saa sitä koskaan selville. - Thomas Macaulay

Niin, tuohan on aika pelottava lausahdus. Pelottava jo tuollaisenaankin, mutta mitäpä jos lisätään tuohon vielä Bill Gatesin rahavuoret? Varmaan tekisin kaikki samat asiat kuin aikaisemminkin, mutta entäs sitten ne asiat, joita kukaan muu ei saisi selville? Tässä vaiheessa tuntuu sarvet kasvavan päähäni ja pelkään hieman itseäni. Jos minulla olisi käytännössä rajattomasti rahaa (rahan tuomana myös valtaa) ja tietäisin, että kukaan ei voi minua teoistani syyttää tai vaatia tilille, voisi maailma olla erinäköinen paikka. (selvennys: ajatellaan tässä nyt hieman ohi mietelasueen, eli ihmiset toki saisivat tekoni selville, mutta eivät tekijää)

En uskalla tässä paneutua kovinkaan tarkasti aiheisiin, joita tekisin rahojeni voimalla esim. kotomaassani. Sen verran voin valottaa, että paljon ihmisiä tulisi tästä maasta lähtemään ja kauas. Rahoittaisin myös erinäisiä hankkeita ja tukisin yhtiöitä, joita suuri osa vihaa tai pitää jotenkin "pahana" heidän toimiensa kautta. Laittaisin muutamia sukulaisiani kärsimään niin pahasti, että tuskin toipuisivat siitä koskaan. Ja uskokaa pois, keksin kyllä kymmenittäin karmeita henkisesti kiduttavia metodeja, joita voisin palkkaamieni ihmisten voimalla toteuttaa. Antaisin pieniä opetuksia ihmisille, jotka ovat minua huijanneet tai pettäneet. Näille olisin ehkä hiukan lempeämpi ja opetus jäisi kertaluontoiseksi sadistiseksi teoksi, josta ei jäisi pitkäaikaisia seuraamuksia. Listaa voisi jatkaa kauankin ja aiheista, joista en todellakaan tässä uskalla julkisesti puhua.

Eli olisin varmasti yksi maailman suurimmista kusipäistä rahoineni ja tekoineni... joita kukaan ei onneksi tietäisi. Olen melko varma siitä, että jokaisella meistä on "pimeä puolemme", vaikka monet hymyssäsuin muuta väittävätkin. Kuinka moni oikeasti lahjoittaisi rahojaan hyväntekeväisyyteen? Kuinka moni yhtye menee näihin "elämä lapselle" konsertteihin hyvän tarkoituksen, eikä oman egonsa kasvattamisen vuoksi? Muutenkin tuntuu, että mitä enemmän ihmisellä on rahaa ja maallista omaisuutta, on hän pihimpi kuin tavan kansalainen. Ja aina vaan täytyy saada lisää ja lisää. Kääntöpuolena olen huomannut, että mitä ankeammin ihminen elää, sitä anteliaampi ja hyväsydämisempi hän on. Kai se on siinä, että todellisessa kurjuudessa elävä/elänyt tietää sen meiningin ja tietää myös miten hyvältä tuntuu jos toinen tarjoaa sen aterian/tuopin/minkä tahansa. Moni ehkä uskoo, että tämä hyvä teko tulee joskus korkoina takaisin. Toki tätäkään ei tarvitse yleistää, mutta itselleni tämä on ympäröivistä ihmisistä jäänyt mieleen.

Ajatukset, joita mietelause mieleeni toi ovat ahdistavia. Olisinko minä todellakin niin kylmäsydäminen ja kostonhimoinen ihminen. Enempää jeesustelematta... olisin melko varmasti jos...
olisin päivän TODELLA rikas, ja täysin näkymätön hirmutöideni takana.

-Paha "en pitänyt näkemästäni" Vaatturi-