Keskustelin tänään Senegalista olevan äijän kanssa. Miekkonen oli musta kuin yö. Siis todella musta. Olin kauppajonossa Senegalin paita päällä ja takanani ollut tumma mies avasi keskustelun:
-Oletko kotoisin Senegalista?
-Ööh, näytänkö siltä kenties??
-Et. Kannatatko sitten Senegalia?
-Ööh, en kannata.
-Miksi sinulla on sitten tuo paita?
-Koska minä ostin sen.

Hemmon valkoiset silmät pyörähtelivät päässä ja koko hammasrivistö loisti muuten mustasta naamasta. Tympeät vastaukseni ilmeisesti huvittivat miestä kovasti. Pakkasin kamani kassalla ja olin lähdössä ulos kaupasta kun tämä Senegalin sankari huuteli perääni. Odotin hemmoa kaupan ovella.

-Onko sinulla auto?, kyseli musta mies.
-Kyllä.
-Veisitkö minut ystävän luo. Paljon ostoksia.

Hetken mietittyäni ajattelin tehdä palveluksen tuolla varsin miellyttävän oloiselle tummahipiäiselle. Yleensä en ota kyytiin ketään tuntemattomia, mutta tämä äijä vaikutti vilpittömältä. Autossa kuulustelut jatkui.

-Miksi sinä ostit juuri Senegalin paidan, etkä jotain muuta?
-Koska en omista liikaa valkoisia paitoja. Ja pidän vihreästäkin väristä, jota tästä paidasta myöskin löytyy.
-Eli sinä et tiedä Senegalista mitään?, jatkoi heppu.
-Rehellisesti sanoen minä en kyllä tiedä Senegalista yhtään mitään.

Miekkonen alkoi kertoa kotimaastaan jos jonkinmoista tarinaa ja historiikkia. Kuuntelin mielenkiinnolla ja pian olimmekin osoitteessa johon musta mies oli matkalla. Heppu nousi autosta ja otti ostoksensa takapenkiltä.

-Sammuta auto ja tule pihalle.

Pelkäsin pahinta ja mielessä kävi ajatus karkuun lähtemisestä, mutta taas tuli outo tunne, että ei tässä ole mitän hätää. Nousin autosta ja musta mies ojensi kättänsä. Heppu kiitteli vuolaasti kyydistä ja kätteli minua monta kertaa. Olin hämilläni. Tällaista käytöstähän ei normaalilta finskiltä voi odottaa. Mutta homma ei jäänyt tähän. Kiittelyjen ja kumartelujen jälkeen mies kysyi onko minulla puhelinta mukanani. Ainahan minulla on. Äijä antoi perheensä osoitteen minulle jos joskus satun eksymään Senegaliin päin. Hiukan outoa touhua!! Sanoi, että yöpaikka on aina tarjolla ja vieläpä aamiaisen kanssa. Huhhuh. Sitten vielä käteltiin puolenkymmentä kertaa ja kumarreltiin puolin ja toisin. Mies hymyili leveästi, hampaat vain loistivat. Fiilikset olivat kohtalaisen hämärät kun nousin autoon ja kaasuttelin pois.

Noh, nyt minulla on osoite johonkin päin Senegalia, kaupunkia en muista, enkä jaksa sitä nyt tarkistella. Oha se varma, että Senegaliin vielä joku päivä eksyn, kyllä vain! Mutta täytyy se uskoa, että normaali kauppareissukin voi osoittautua erittäin mielenkiintoiseksi, ehkä osittain jopa hiukan pelottavaksikin kokemukseksi. Mitähän seuraavaksi? Huomenna laitankin kauppaan mennessäni Ferrarin paidan päälle. Saa nähdä kuinka sitten käy!

ps. Nyrkkeilin viimeyönä baarista kävellessä puiden kanssa. Käsi on todella kipea. Turvoksissa ja aivan punainen. Viina on viisasten juoma, sekin täytyy pian uskoa.

-Paha "voi kuinka koskee" Vaatturi-