Tämän yön unet taisivat olla sitten tässä. Olen aikaisemmin kertonut unihalvauksistani, sekä muista oudoista unen ja houretilojen väliin sijoittuvista oireistani. Viimeaikoina on vaivannut erittäin todentuntuiset unet. Tai ainakin toivon, että ne ovat unia. Nukahdin illasta teeveen ääreen ja heti alkuun iski lievä unihalvaus. Heräsin pari kertaa enkä pystynyt liikuttamaan käsiäni. Vaivuin uneen ja kolmannella "pakotetulla" heräämiselläni kaikki oli taas kunnossa. Kävin juomassa lasin vettä ja rauhoitin mieltäni hetken ennen kuin pistin itseni levyksi jälleen. Uudelleen nukahtamiseni jälkeen heräsin "puoliuneen", joka on sellaista häilymistä unen ja todellisuuden välimaastossa. Telkkarin ääni kuuluu selvästi, mutta ei ole varma kuitenkaan kuuluuko se oikeasta maailmasta vai unesta. Sekavaa. Kuitenkin nousin ylös (unessa) ja laitoin farkut ja teepaidan päälleni. Kävelin ulos ja nousin autoon. Tässä vaiheessa muisti pätkii, mutta kuin välähdyksenä palaa takaisin hetkeen, jossa ajan jonkun humalaisen tyypin yli. Havahdun tömähdykseen autoni konepellillä ja jatkan matkaa. Jälleen pimeää ja havahdun kotoani.

Kuulostaa normaalilta painajaisunelta, mutta nämä omani eroavat siinä mielessä, että alussa on havaittavissa unihalvauksen ensioireet ja näiden oireiden jälkeen ei olekaan enää varma näkeekö unta vai tekeekö kaiken häilyvässä sekavuustilassa. No tämän tapauksen jälkeen onneksi olin sohvallani ilman farkkuja ja teepaitaa, josta tiesin heti, että tilanne oli onneksi unta. Vuosi pari takaperin säikähdin kovin samanmoiseen tilanteeseen, joka tosin päättyi siihen, että pesin käsiäni wc:ssä. Pesin siis verisiä (tai niin luulin) käsiä, joista en todellakaan vielä tänäpäivänäkään ole varma oliko käteni oikeasti veressä, koska olin hangannut käsiäni valve/houretilan rajamailla aikani ja kun olin täydellisesti hereillä käteni olivat luonnollisesti jo puhtaat. Tuolloin tosin olin jossain seikkaillut hourepäissäni, koska heräsin kylppäristäni täysin päästä pyörällä. Päälläni tuolloin oli normaalin arkivaatteet, eli olin pukenutkin houreissani. Kengät olivat myös jalassa, mutta likaisilta ne eivät näyttäneet, joten on melko varmaa, että olin samoillut vain kotonani... kaikkien onneksi. Täytyisi varmaan viritellä joku herätysmekanismi oveen vastaisuuden varalle. On kohtalaisen vainoharhaista heräillä tällaisiin kokemuksiin. Nyt voikin olla valvokkiyö tiedossa, sillä hetkeen en varmasti taas uskalla nukahtaa.

Tosiaan alkaa tuntua, kuten aikaisemmin sanoin, että mitäs nämä minun asiat minulle edes kuuluvat. Kauniita unia vaan!

-Paha "emmäätiämitämääolentaastehny" Vaatturi-