Ja niin se USA kaatui kun kaatuikin 4-3. Sydän hakkaa ja kämmenet
hikoavat vieläkin. En malttanut odottaa huomiseen ilmoittaakseni
ilostani täällä. Selänteen kommentti kirvoitti kyllä pienet hymyt.
"Uusia hampaitahan saa" tai jotain tuohon suuntaan. Hyvä Suomi!
Kurlinkiakin olisi olumppialaisissa menossa. Uusis kun vielä johdattaa
maamme finaaliin niin päivä olisi miltei täydellinen, mutta mutta....
Ei hyvää ilman jotain huonoakin. Käsi vihoittelee. Tai on vihoitellut jo useita viikkoja.
Painoilla leikkiessä "surahti" taas ranteesta ylöspäin --> paino varpaille --> käsi mustana kuin myös varvas.
Puristusvoimaa ei löydy vasurista ollenkaan ja käden suoristaminen
tekee kipeää. Odotan pari päivää ja jos ei ala paranemaan niin
arvauskeskukseen odottelemaan tuomiota.
Mutta nyt en välitä,
adrenaliinia vielä liikaa veressä! Kanada tai Venäjä seuraavana
Leijonain raadeltavaksi. Sama se kumpi tulee, voitettava on kaikki mitä
vastaan luistelee, jos siis sitä olumppiakultaa mielitään.
Tästä on hyvä jatkaa!
keskiviikko, 22. helmikuu 2006
Kommentit