Ja niin se USA kaatui kun kaatuikin 4-3. Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat vieläkin. En malttanut odottaa huomiseen ilmoittaakseni ilostani täällä. Selänteen kommentti kirvoitti kyllä pienet hymyt. "Uusia hampaitahan saa" tai jotain tuohon suuntaan. Hyvä Suomi!

Kurlinkiakin olisi olumppialaisissa menossa. Uusis kun vielä johdattaa maamme finaaliin niin päivä olisi miltei täydellinen, mutta mutta....
Ei hyvää ilman jotain huonoakin. Käsi vihoittelee. Tai on vihoitellut jo useita viikkoja.
Painoilla leikkiessä "surahti" taas ranteesta ylöspäin --> paino varpaille --> käsi mustana kuin myös varvas.
Puristusvoimaa ei löydy vasurista ollenkaan ja käden suoristaminen tekee kipeää. Odotan pari päivää ja jos ei ala paranemaan niin arvauskeskukseen odottelemaan tuomiota.
Mutta nyt en välitä, adrenaliinia vielä liikaa veressä! Kanada tai Venäjä seuraavana Leijonain raadeltavaksi. Sama se kumpi tulee, voitettava on kaikki mitä vastaan luistelee, jos siis sitä olumppiakultaa mielitään.
Tästä on hyvä jatkaa!