Olen harrastanut diabetes-tautia jo vuosikaudet. Ellen jopa kymmenet. Tauti ja oireet ovat ollet vaihtelevia. Joskus hyviä, joskus pahojakin. Ymmärrystä en ole tautini tiimoilta hakenut. Kuullut olen monella olleen ongelmia oman harrasteensa takia.

Raivoja. Sekopäisyyksiä. Persoonan muutoksia jne. Minulla ei koskaan.

Eihän minulla saa olla sellaisia. Minun täytyy olla täydellinen sairastaja. Ei saa olla hypoja kauppajonossa, ei saa olla hetkellisiä tuntemuksia arkiaskareissa. HYI! Paha Paha Vaatturi! Miksi teet noin!

Tämä raivostuttaa joskus. Ja Joskus se raivostuttaa niinkin paljon, ettei sitä oikein itse edes ymmärrä.

"Miksi jollain voi olla raivokohtauksia??"

En minä vain ymmärrä. Eikä ymmärrä kukaan muukaan.

Onneksi kohtaukset kohdistuvat materiaan. Tietokone on hyvä tapa purkaa hypoagressioita, tai lähimpänä oleva käteensopiva heitettävä. Onneksi ei ihminen koskaan.

Joillakin on. Ei minulla. Minä voin sivaltaa sanansäilällä. Ei sitä kukaan ymmärrä. Eikä edes tahdo ymmärtää.

Onneksi tiedän kuka olen. Mikä olen. Ja missä elän.

Täältä näppäimistön takaa en tee kenellekään pahaa... toivottavasti!

 

-Paha "lasin sirut onneksi" Vaatturi-