Kyllä! Arki maistuu jälleen oikein makoisalle. Olen saanut unirytmin jotakuinkin kondikseen ja hommat tuntuvat luistavan hyvin. Olen tehnyt asioiden suhteen päätöksiä pienessä päässäni ja nyt tuntuu hyvältä. Keskityn vastedes vain arkiaskareisiin ja treeniin. Ei mitään ylimääräistä roikalehtimista. No, ehkä minä joudan taas useammin päivittämään tätä blogia, tiedä häntä, en lupaa mitään. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että on edes jotain asiaa. Istun tässä kaffetauolla... niin, minä joka EN edes juo normaalisti kahvia.

Vielä on toki paljon asioita selvittämättäkin (asianomaisten kanssa), mutta mielestäni homma alkaa olla kuosissaan jos kerta olen itselleni saanut järjesteltyä ajatukseni kasaan. Voi olla itsekäs ajattelumalli jonkun mielestä, mutta kuinka minä voin keskustella järkevästi ihmiselle jos en itsekään tiedä missä mennään? Niinpä. Tämän kyseisen ihmisen kanssa tuntuu usein siltä, että itsekin kärsii jostain kummallisista ahdistuksista, vaikka omassa elämässä ei mitään hätää olekaan. Toisinaan taas on niin mukavaa ja ruusuista. Itse en ymmärrä miten tuollaisiin fiiliksiin voi vajota hetkessä. Viisi minuuttia riittää ja elämä on pielessä hetki sitten olleesta superfiiliksestä huolimatta. En halua olla edelleenkään itsekäs, mutta tuohon soppaan kun vielä vedetään sivulliset mukaan aletaan olla mielestäni varsin vakavilla alueilla. Kun meillä jokaisella kuitenkin on vielä se omakin elämä kontollaan, ei jaksaisi välttämättä pelätä päivästä toiseen sitä, mitä toinen mahdollisesti itselleen tekee. Takki on tyhjänä hyvin nopeasti.

Kuten sanoin, minä tahdon vielä asiat selvittää, mutta muutosta tähän tarvitaan. Ja suurta sellaista. Tähän muutokseen minä olen valmis panostamaan sataprosenttisesti. Mutta tämä edellyttää sitä, että myös vastapuoli lähtee hommaan täysillä. Jos ei yritystä löydy siltä kuka sitä tarvitsee, ei ulkopuolisen avusta ole mitään hyötyä. Siinä vaiheessa kun itse alkaa olla lataamon tarpeessa toisen ongelmista, olen valmis luovuttamaan. En minä omaa mielenterveyttäni käy uhraamaan, se on varma.

Mutta, nyt jatkan arjen ihania askareita, enkä mieti asiaa tämän enempää hetkeen. Kyllä aika korjaa haavat jos sitä itse tarpeeksi tahtoo. Minä tahdon.

(v*tun pakkanen)

-Paha "elon helminauhan katkaisi paha käsi" Vaatturi-