Se olisi perjantai taas aluillaan, eikä tunnu yhtään vlopulta. Nukahdin illasta varsin hyvissä ajoin ja heräilinkin sitten ennen kukonlaulua kukkumaan. Katselin Lostin kakkoskauden loppuun ja pistin kolmannen kauden ensimmäiset kuusi jaksoa valumaan netistä.

Tekisi mieli puuhata jotain erikoisempaa tänään ainaisten normihömpötysten lisäksi. Käydä vaikka syömässä jossain tai juomassa tai jotain... emminätiiä. Alkaa olla olo, että seinät kaatuvat päälle. Ruokaa ei jaksa itselleen laittaa, joten tonnikala + raejuusto on saanut ajaa gourmet-aterian virkaa. Hyvä ruoka, parempi mieli. Niinpä niin. Tuostakohan tämä alakulo johtunee? Pelkästä tunafishistä ja raejuustosta. Tekisi mieli pizzaa tai hampurilaista tai jotain ihan mitä tahansa hyvää ja epäterveellistä. Mutta joo, päädyn kuitenkin tonnikalapurkin ääreen voivottelemaan.

Kello tikittää siihen malliin, että täytyy käydä lyömässä auto piuhaan hetkeksi ennen asioille lähtöä. On pakkasta ja minä (wanha talven vihaaja) nautin tilanteesta. Tästä kovempaa pakkasta ei tarvitsekaan, mutta on mukavaa kun vesi ja paska ei lennä. Lunta kun sataisi vielä ihan pikkaisen. Niin asioille... Jälleen pääsee kiertelemään erinäiset virastot ja paskalaitokset. Eli jos hommat etenevät totutun kaavan mukaan on vitutus todennäköistä ennen puoltapäivää. Noh, ei auta jälleenkään itkut. Tonnikalan voimalla läpi pakkasten, kohti KeLan ihania vanhoja piikoja! Onkin ollut jo ikävä Teitä, täältä tullaan riemu rinnassa!

-Paha "väkivaltatilastojen ykkösmies" Vaatturi-