Pitkä reissu takana ja kotona ollaan. Oli erittäin miellyttävä nähdä hämähäkkyräiset loistokunnossa. Osmo oli jopa niin iloinen nähdessään uljaat kasvoni, että meinasi aivan väkisin hyökätä silmilleni syleilemään. Ihan pienet tärinät iski hetkeksi! Myös Heimo oli lempeä oma itsensä ja vilautteli kaunista hymyään välittömästi kun kopin kantta raotin. Jalat haroivat perspuolen urtikoivia karvoja kovasti. Uunoa ei näkynyt, sitä ei kiinnosta. Eikä kiinnosta Hämyäkään. Passiivisena möllötti kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan. On ne valloittavia. Varsinkin Heimo ja Osmo.
Kaloista? Noh, kalat ovat. Ei niistä enempää.

Olo on väsynyt, mutta onnellinen. Oikein mukavaa päästä omaan petiin nukkuilemaan. Ei sillä etteikö reissussakin olisi kivaa. Tapasin erittäin mukavan neitokaisen matkoillani. Harmi vaan, että matkaa tämän kaunokaisen luo on satoja kilometrejä. Keksikää joku se Star Trek kone, jolla voi siirtyä paikasta toiseen nappia painamalla. Säästäisi luontoakin...

-Paha "zipzap" Vaatturi-