Olen uskonut aina aamuun,
valoon, joka pitkän pimeän
tieltänsä pois työntää.
Olen tuudittautunut sen
varmuuteen ja säännöllisyyteen,
niin kuin vihollisen täytyykin.

Olen ollut huolissani,
kilpakumppanini on myöhässä,
eikä minua ole ilman valoa.
Olen vihdoin antanut periksi
kylmyydelle ja tiedostanut
kaiken merkittävän jo kadonneen.

On aika oppia uutta,
olla samaan hetkeen
vieras ja tuttu.
Vetää raja väliltämme
hävittää linja ilmaan
piirretty.

Niin näkemämme maailma
pimenee eri aikaan
ei yöhön eli päivään
täydelliseen turhuuteen.

-Paha "vuosi polkaistu käyntiin oudoissa merkeissä" Vaatturi-