Tänään oli pimeää. Oli sähköt poikki ystäväni luona, jossa pimeässä sitten istuimme ja korttia pelasimme kynttilän luodessa epäilyttävää valoaan. Siinä hetkeä ennen korttipeliä aprikoimme kuinka kauan tällaista pimeyttä ilman telkkua, nettiä ym. mukavuuksia kestäisi. Ei kauaa. Pää alkoi pehmetä jo parinkymmenen minuutin kohdalla. Sähkäkatkos oli erittäin hyvä muistutus meille kermaperseille, jotka ovat tottuneet päivittäisiin hienouksiin, kuten lämmin vesi, valot, lämmitys + kaikenmaan televiissiot ja intterwepit. Toista oli ennenmuinoin. Pieni paniikki voisi hiipiä aivonkuoreen jos sähköt häviäisivät päiväkausiksi. Ja tästä kun vielä riistettäisi puhelinkin niin minä olisin ainakin valmista poikaa.

Pimeydessä istuessa sitä miettii outoja asioita. Itse jatkoin tätä pimeyttä vielä kotonani, mutta en voinut jurottaa mustuudessa kovin kauaa, koska puristus rintakehäni päällä alkoi käydä sietämättömäksi. Mielessä pyöri sairaita kuvia romahtavista torneista, hidastetusti kaatuvista korttitaloista ja shakkinappuloista, jotka putoilivat kiiltävältä pelilaudalta. Näin suuren käden paimentavan karjaansa rautaisella otteella. Viimein tuo suuri käsi kääntyi kasvojani kohden, etusormi osoitti minua ja jostain kuului suuri ääni; "I WANT YOU...".

Piti laittaa valot päälle. Nyt ei enää ahdista niin paljoa, mutta silti olisi mukava jos joku pitäisi kädestäni kiinni... ihan varmuuden vuoksi vain.

-Paha "eitäsoomitäänjärkeeeitäsoomitäänjärkee" Vaatturi-