Ja taas ollaan sitten kipeänä. Poskiontelotulehdus jälleen, niskat jälleen, pyörryttää, väsyttää ja vituttaa... jälleen. Seudulla riehuu viheliäinen tautipahanen, joka ei onneksi (vielä) ole iskenyt täydellä tehollaan. Epäilen kyllä iskevän, sen verran hyvin se on lähipiirissäni ihmistä kaatanut. Itse olen toistaiseksi säästynyt tuolta järkyttävältä yskältä, kurkkukivulta ja jatkuvalta nenän niistämiseltä. Toivottavasti vältynkin moisilta oireilta, on tässä kestämistä muutenkin.

Muutaman tuttavani kanssa, jotka ovat tätä poskiontelotulehdusta harrastaneet minuakin enemmän ja kauemmin, olemme keskustelleet pyörrytyksestä. Toisella ei ole koskaan ollut huimausoireita taudin yhteydessä, toisella harvemmin. Minulla tämä huimaus on pahimmillaan niin kovaa, ettei kotoa pysty poistumaan. Seiniä pitkin täytyy liikkua jos on asiaa liikkua. Väsymys tuntuu olevan yhteistä kaikilla.

Ai niin, unohdinkin kertoa aiemmin. Jouduin lauantai-iltana turvautumaan ambulanssimiesten apuun. Iski aivan hirvittävä hengenahdistus. Tuntui kuin rintakehän päällä olisi ollut iso kivikasa. Homma meni sitten siihen pisteeseen, että parempi puolisko (joka onneksi oli luonani juuri tuona hetkenä) sai soitella ambumiehet paikalle Vaatturin haukkoessa henkeä kuin kala kuivalla maalla. Sairaalassa sitten sydänfilmit ja muut kuulustelut osoittivat, että onneksi kyseessä ei siis ollut pumppu vaan... tadaa... närästyksen sivuoire. Ruokatorvi on tulehtunut pitkäaikaisesta kipulääkkeiden popsimisesta siihen kuntoon, että korvennus aiheuttaa ahdistavia tuntemuksia rinnassa. Sain jotain valkeaa mössöä juotavakseni ja olo helpottui välittömästi. Nyt on sitten jotain vatsansuojalääkettä kahdeksi viikoksi, jotta tuo ruokatorvi pääsisi vähän rauhoittumaan.

Niskoista sen verran... Sain niskoihini myös jotain ihmerasvaa, jolla olisi tarkoitus hoitaa tulehdus pois. Niskani ovat selkärangan ylimpään sopukkaan asti niin tulehduksissa, ettei edes hierojalle voi vielä mennä. Täytyy saada tuo tulehdus edes hieman vähemmälle. Niskani ovat kyllä olleetkin viimepäivinä kuin paistetut. Omalla kädelläkin jo tuntee hartioita ja niskoja koskiessa, että kaikki ei ole kunnossa, niin kuumat ne ovat. Noh, lekurikin sanoi heti niskojani ropeloidessa, että taidat olla tietokonemiehiä ;) "Mistäs arvasit." No onko yhdeksän tuntia koneen ääressä muka liikaa? Ja erittäin ergonomisessa asennossa vielä, häh? No niin minustakin...

Jooh, tulipas varsinainen sairaspostaus taas, mutta tulkoot. Nyt on taas hiukan parempi olo kun on saanut levättyä tämän päivää. Huomaa kuitenkin, että tulehdusta on päällä, koska liikkeellä ei jaksa puolta tuntia pidempään olla. Sen jälkeen alkaa heikotus ja pyörrytys iskeä. Kuumaa juotavaa nassuun ja luettavaa, kyl se tästä. Aloitin Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan kirjan kolmannen kerran näin sairastelun ratoksi. Olisi tuossa pinossa ollut lukemattomiakin teoksia, mutta jotenkin ei jaksanut juuri nyt.

Jeh, koettakaa välttyä flunssilta ja aaviiruuksila sun muilta pöpöiltä. Eivät ole mukavia kumppaneita elimistössä mylläämässä. Tsah, kirja auki ja teetä tulille! \o

-Paha "köhköh" Vaatturi-