Olen tässä opiskellut jo jonkinmoisen tovin tuota vaikeaa ja joskus hieman häiritsevääkin purismin kyllästämää maailmaa nimeltä viskit. En toki ole ihan amatööri viskien suhteen, mutta aika pienimuotoisia ovat omat "tastingit" kuitenkin olleet. Suhteellista toki tämäkin.

Baareissa on tullut viskejä maisteltua vuosien saatossa paljonkin, mutta yleensä näitä reissuja ovat haitanneet huono ilmapiiri tai heikohko henkilökunnan tietämys lasiin (usein vääränlaiseen) kaadettavasta aineesta.

Monasti olisi halunnut maistella enemmänkin, mutta oma tietämys on ollut lapsenkengissä, eikä tilannetta ole helpottanut se, ettei tiskin takana hääräillyt ihminen ole tiennyt sitä vähääkään.

"No viskiähän tämäkin on"

Skottiblendejä olen suosinut ns. "arkiviskeinä", mutta Islayn mallasviskit ovat vieneet sydämeni. Nämä savuisen turpeat, jopa öljyiset juomat ovat saattaneet makunystyräni uusille vesille. Viskeissä kiehtoo niiden monimuotoisuus. Pidän kaikesta hifistelystä muutenkin, joten oikeanlaisesta lasista tarjoiltu Lagavulin ja sen avautumisen odottelu sopii minulle. Pitkät nenä lasissa nuuskimissessiot ovat myös johdantoa ihanaan maistamisen odottavaan hetkeen.

Upeita aineita, vaikka vieläkin toivoisin joskus pääseväni maistamaan OIKEASTI jotain erikoisuutta ja vanhaa viskiä. Nyt mennään perusalkon tuotteilla, Lagavulin, Bowmore, Laphroaig, Talisker jne. Blendejä en listaa tähän.

Suositella saa hyviä mallasviskejä ja muutakin! Nyt täytän lasini pienellä savusaunan tuoksuisella annoksella ja istun perjantai-illan rauhaisaan hämyyn!

-Paha "Jos ihmiset tietäisivät kuinka terveellistä viski on, he joisivat itsensä hengiltä ..." Vaatturi-