Perkeleen työtä, osa 1.

Taiteilijan pitkät punamustat hiukset hulmusivat kesäaamun vilvoittavassa tuulessa. Hän istui jo terassilla ja tuopissa helmeili lonkero. Edellinen ilta oli mennyt myöhäiseksi. Vai pitäisikö sanoa aikaiseksi. Eihän taiteilija ollut vielä nukkunut hetkeäkään. Aamu kääntyi päiväksi ja pian jo illaksi. Taiteilija oli istunut vakikapakassaan tuntitolkulla lipittäen mietoja. Eiliset kirkkaat tökkivät hieman miekkosen sisuksissa.

Viereisessä pöydässä hyvin pukeutunut nuori mies yritti iskeä kahta varsin kauniisti muodostunutta naista. Taiteilija tunnisti toisen naisista ja tiesi tämän vaikeasta sairaudesta. Kyyninen ja hieman kierokin kun oli, taiteilija siis, katseli hän varsin huvittuneena ja vahingoniloisena hamesankarin kohkaamista. Naiset olivat lääpällään tuohon komeaan miekkoseen, joka osasi vedellä juuri oikeista naruista ja sai nuorten naisten päät sekoamaan. Hän heitti pikkutakkinsa pois ja esitteli hyvin treenattuja käsivarsiaan. Naiset, tai ainakin toinen heistä oli valmista kauraa. Pian pari poistuikin kädet toisiaan tutkaillen. Taiteilija myhäili sairaassa mielessään:
"Voi miekkonen kokea yllätyksen jos päätyy peittoja möyhentämään tuon naisen kanssa"

Ilta kääntyi yöksi ja taiteilija vieraili baaritiskillä yhä nopeampaan tahtiin. Alkoholi maistui entistäkin paremmalle. Terassin nurkkapöytä tarjosi erinomaisen paikan vakoilla muiden juhlijoiden touhuja. Nurkasta pystyi jopa salakuuntelemaan ihmisten hiljaisiakin keskusteluja. Taiteilija oli hyvä tuossa asiassa ja pian saapuikin uusi uhri. Pitkäpartainen hieman oudohkosti pukeutunut mies asteli terassille punaviinilasi kädessään. Mies vaikutti rähjäiseltä ja nuutuneelta, etten jopa väittäisi kuoleman väsyneeltä. Kaulassa miehellä oli todella ilkeän näköinen hiertymä. Kuin olisi hirressä roikkunut. Vielä ei taiteilija tiennyt, että hirressähän tämä tirehtööri olikin roikkunut, mutta olipa vielä alakerran herra antanut yhden mahdollisuuden hänellekin. Tirehtööri oli totisesti drinkin tarpeessa. Taiteilija paloi halusta päästä keskustelemaan tuon kalpean ja väsyneen miehen kanssa.

Tällä välin hamesankari oli kerennyt suorittaa hydraulisia liikunta-aktiviteetteja seuralaisensa kanssa ja tartuttanut tietämättään itseensä kuolemaan johtavan sukupuolitaudin. Alakerran herra myhäili valtaistuimellaan ja katseli kolmikon touhuja. Hän tiesi saavansa näistä vielä komean joukon suorittamaan mitä eriskummallisempia mielitekojaan.

Aikaa kului. Hamesankari kuoli sukupuolitautiinsa, taiteilija jatkoi jokapäiväistä juomatyötänsä ja tirehtööri etsi anteeksiantoa tässä epäreilussa maailmassa. Pian oli aika kypsä. Perkele, tuo alakerran Suuri Herra otti huomaansa nämä kolme epäonnistunutta mieltä.

Sielunsa myyminen Perkeleelle on nykymaailmassa niin helppoa, totesi kolmikko yhteen ääneen juomalasejaan kilistäen!
Aivan, kuului möreä vastaus jostain todella syvältä maankuoren sisältä.

-Paha "penni ajatuksistasi" Vaatturi-