Ja taas tuo mustapukuinen hihhuli oli päättänyt mennä kirkolle julistamaan tuskaansa. Mikään ei mennyt kuten tyttöparka olisi tahtonut. Kukaan ei yksinkertaisesti voinut ymmärtää hänen angstista tuskaansa. Tai niin hän kaikille väitti. Maailma näytti valloittavinta puoltaan vain ja ainoastaan kännissä tai pilvessä ja arjen kouran iskiessä ihmeteltiin, mistä ahdistus johtuu. Typerä tyttö, joku voisi sanoa. Työtönkin kaiken hyvän lisäksi.

Jälleen kerran oli tyttö vuodattamassa tuskaansa tuon suuren kirkon tornin liepeillä. Tehtaat puskivat usvaa taustalla ja melu oli kova. Tyttörukka unohtikin asiansa ja päätti tulistuneena lähteä matkoihinsa. Vannoipa vielä mennessään ettei enää koskaan ikinä tule tämä paskakirkon juurelle. Eihän sieltä koskaan mitään apua kuitenkaan olisi saanut. Kotimatkalla hänestä tuli ateisti. Hän ei tahtonut uskoa enää mihinkään. Toisaalta hän oli tiennyt jo vuosia olevansa ateisti, mutta kuitenkin oli tahtonut käydä kirkon juurella rypemässä itsesäälissään. Ihan varmuuden vuoksi. Jos joku kuitenkin kuulisi. No kaikki tämä oli luonnollisesti ollut turhaa, eikä ketään oikeasti kiinnostanut tuon tyttöparan vaikeroinnit. Oikeitakin ongelmia tässä maailmassa on, olisi joku voinut tokaista

Ennen kotitalonsa vilkasta risteystä tämä tyttöparka jäi auton alle ja kuoli pois. Tuska oli kadonnut iäksi. Mutta useana päivänä nuorisotyöntekijä etsi tornin juurella päivisin istunutta mustapukuista tyttöä kysyäkseen tätä hyväpalkkaiseen ja jaloon työhön.

Mikä kesä? Paska kesä, tuumaili Luoja ivallisesti naureskellen!

-Paha "lokki on hieno eläin" Vaatturi-