Köh köh. Iski sitten joku pikaflunssa. Aamulla oli vielä olo aivan mallillaan, mutta puolenpäivän kohdilla alkoi outo väsymys. En mahtanut mitään nukahtamiselle. Herättyäni olo olikin sitten aika karmea. Kurkku on kipeä, nenä tukossa, päätä särkee ja muutenkin tuntuu paikat olevan jumissa. Aika jännää, ettei tauti antanut mitään merkkejä ennen iskuaan. Onneksi ei ole mitään kiireellisiä hommia kontollaan, sillä näissä kuoseissa ei jaksaisi perehtyä mihinkään. No teeveetä jaksaa aina tuijottaa olipa minkämoisessa koomassa tahansa.

Kävin aamulla lenkkini päätteeksä läheisellä Ärrällä ja törmäsin jälleen ihmistyyppiin, joka saa minut näkemään punaista. Tiedättekö näitä, ilmeisesti aika yksinäisiä ihmisiä, jotka jäävät kertomaan kuulumisensa kassahenkilölle. Tuo toimii kaupassa, kioskilla, missä tahansa jonotettavassa paikassa. Että ärsyttää. Siinä seisoskelet ostokset sylissä jonossa ja odottelet, että mummeli saisi jorinansa virtsanpidätysongelmistaan päätökseen. Siirtyisi vaikka siihen sivumpaan kertomaan juttujansa, mutta ei, täytyy tukkona olla muille. Pari kertaa olen huomauttanut lähikaupan kassajonossa muutamalle tarinan kertojalle. Pahoja katseita ja murahtelujahan siitä saa. Varsinkin kovassa kiireessä nämä ihmiset yleensä tuppaavat oikein kertymään siihen kauppaan missä käyn. Pienet ovat ongelmat, mutta jostain se on nillityksen aihe revittävä näin sairaspäivänä.

Onneksi en tarvitse jonottaa omalle jääkaapille. Tässä mielentilassa se olisi vähintäänkin turmiollista.

-Paha "aivot sulavat" Vaatturi-