Olen tässä viimeaikoina miettinyt tätä blogihässäkkää uudemman kerran. Ajattelin, että tästä päivästä eteen päin päivittelen blogiani paljon harvemmin. Kun ei ole sanottavaa niin ei ole sanottavaa ja silloin ollaan hiljaa. Se on aivan sama asia kuin eräs ystäväni kyselee minulta usein, että miksi olen niin vakava. Miksi pitäisi naureskella jos ei naurata? Miksi en voi olla vakava jos siltä tuntuu? Aivan. Ja nyt tuntuu siltä, että mitään sanottavaa ei ole. Olen muutenkin ottanut lomaa tietokoneesta vapaa-ajallani, mistä olenkin oikein tyytyväinen. Kassellaan ja kuulostellaan taas...

En minä toki Liljoja tee. Ainakaan vielä. Mutta, lyhyestä virsi kaunis. Palaan kun on jotain asiaa.

Hyvää jatkoa jos ei oma riitä!

-Paha Vaatturi-