Olen löytänyt Queenin uudelleen vuosien jälkeen. Parin viimepäivän aikana olen kuunnellut hillittömästi kyseistä yhtyettä ja imuroinut netistä Live at Wembley konsertinkin. Ja jälleen vuosien jälkeen on todettava, ettei tänä päivänä löydy samanlaista porukkaa, joka pystyisi tuon tason show-meininkiin. Freddie oli mestari ja on edelleen saamaan yleisön hurmioon. Ihmetyttää kuinka noin isoilla areenoilla voi edes saada kontaktia yleisöön, joka näyttää vain vellovalta massalta. Pieni mies, suuri karisma.

Queen oli itselleni "se" bändi. Se ensimmäinen, jota oikeasti alkoi kuunnella, lukea tekstejä, fiilistellä mukana. Se bändi, jonka levyjä osti... keräsi jopa. Se bändi, jonka faniklubiin liittyi, vaikka keulakuva oli jo siirtynyt taivaallisempiin kuoroihin laulamaan. Monia muistoja putkahtelee mieleeni erinäisten kappaleiden soidessa. Hyviä muistoja kaveriporukoista, joita ei ole vuosikausiin ollut. Muistoja kauan sitten pois menneistä läheisistä. Muistoja ihastumisista... vihastumisistakin. Paljon pitää sisällään yhdelle ihmiselle yhden yhtyeen kappaleet.

Kadotin Queenin vuosiksi, syytä en tiedä, mutta kadotin kuitenkin. Levyt pölyttyivät hyllyssä ja Vaatturi kuunteli heviä. Välillä tuli biisi tai pari Queenia kuunneltua, mutta vuosia meni tämän saatanallisen metalliikouhotuksen merkeissä (ja menee vieläkin). Mutta... muutamia päiviä sitten koin jonkinmoisen oudon valaistumisen. Ehkä öisissä unissani näkemäni mystinen nainen on laukaissut jotain unohdettua. Kuin vasaralla päähän lyötynä kävelin pölyiselle levyhyllylleni (pölystä saa syyttää laiskaa siivoajaa ja vähäistä levyjen käyttöä, kiitos MP3 formaatin) ja nappasin Greatest Hits kokoelman käsiini. Bohemian Rhapsodyn helähdettyä soimaan tunsin vuosia sitten kadottamani fiiliksen. Olin taas musiikin parissa, josta koko musiikkiharrastukseni oli lähtenyt liikkeelle.

Harvoin mitään bändiä unohtaa vuosikausiksi ja sitten palaa alkulähteille. Pidän toki monesta bändistä, esim. Metallica oli todella kova sana joskus. Nykyisin kuuntelen ehkä kerran kaksi vuodessa, biisin pari. Tuskin tulen Metallican pariin palamaan enää kovin aktiivisesti. Sitten on nämä kestosuosikit ja uudemmat tuttavuudet, joita ei vielä ole kerennyt edes unohtaa. YUP, CMX, Mana Mana jne. Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen täytyy todeta, että yksi on aina ylitse muiden.
Long live Freddie, God save the Queen!

-Paha "till the end of time" Vaatturi-