Puhutaanpa hetki sohvasta...

Istuin tässä eräänä aamuna sohvallani perinteiseen tapaani availemassa silmiäni ja odottelemassa teeveden kiehumista. Sohvani on niin hyvä ystäväni etteivät sanat riitä kertomaan. Mutta yritän kuitenkin selventää
teille outoa, mutta syvää ystävyyttämme.


Normaali arki

Välillä tuntuu, että sohva oikein halaa minua ja tahtoo sanoa, miten paljon se minusta ja hyvinvoinnistani välittää. Olen todella kiitollinen sohvalleni. Sohvani on jo aika vanha. Semmoinen kulunut nahkainen, ja näin ollen pidänkin sen päällä sinistä hyvin istuvaa päällistä. Tuon päällisen pesen usein hyvittääkseni sohvalleni sen tarjoamia palveluja. Joskus kun olen päiviä, ehkä jopa viikkoja poissa kotoani, mietin vieraalla sohvalla istuessani miten oma sininen uneen tuudittajani kotona jaksaa. Onko sillä yksinäinen ja onneton olo kun kukaan ei ole sillä makoilemassa ja ottamassa päivänokosia. Ikävä puskee rintaani vanhempieni luona Porissa käydessäni ja katsoessani televisiota isolla ja uudella, varsin hienolla, mutta todella kylmällä ja tunteettomalla sohvalla istuen. Se ei kerro minulle mitään. Se vaan on perseeni alla hiljaisena ja kolkkona. Mutta kun viikkojen jälkeen pääsen taas kotiini on jälleennäkemisen riemu suuri. Jos sohvani osaisi kävellä se varmasti kiehnäisi jalkojeni juuressa ovea avatessani ja kihertelisi ja hykertelisi kuin kissanpentu konsanaan. Mutta sohvani ei osaa kävellä, joten se odottaa kärsivällisenä paikallaan kun riisun takkini eteisessä ja istahdan pitkän matkan jälkeen. Levitän käteni selkänojalle ja huokaisen pitkään. On mahtavaa olla kotona!

Sohva tuntuu matkan jälkeen aluksi hieman oudolta, mutta kuitenkin tutulta ja turvalliselta. Illan myötä tilanne vapautuu ja olemme jälleen parhaimmat ystävykset. Yön pimetessä oikaisen sohvalleni ja otan mukavan asennon hyvän elokuvan tai sarjan merkeissä. Saatanpa nukahtaakin ja usein menee ihan aamuun asti. Rakas sohvani tarjoaa niin hyvät unet, että se on oiva vaihtoehto jopa sängylle. Tosin se myönnettäköön, että niskat hieman kärsivät jos viikkotolkulla meinaan sohvallani nukkua. Sohvani on myös hyvin ystävällinen vierailleni. Se on tarjonnut mukavat humalan huuruiset yöunet monelle ystävälleni ja kukaan heistä ei ole koskaan sanonut, että "olipas tässä huono nukkua". Kaikki ovat nukkuneet yönsä hyvin ja heränneet aamulla pirteänä, tai sanotaan niin pirteänä mitä krapuloiltaan ovat pystyneet, ja nousseet sitten hetkeksi istuskelemaan ja ihmettelemään sohvani rauhoittavaa olemusta.


"Siel o koti, mis o sohva"

Tämä lausahdus pitää paikkansa. Minähän asun vaikka jumalauta autotallissa jos vaan sohvani mahtuu mukaan (no telkku ja läppäri on ihan kiva olla mukana myös). Muutto on ollut aina minulle asia, joka nostaa niskavillat pystyyn. En pidä muuttamisesta. Ystävieni muutoissa on ihan mukavaa olla apuna, mutta ajatus omasta muutosta on aina myrkkyä. Mutta jos ja kun joskus muutan, tiedän ainakin sen mikä huonekalu lähtee vanhasta kämpästä viimeisenä. No sohvahan se on. Sohva täytyy olla siellä missä yöni vietän. Ja kun sohva on sitten siirretty uuteen asuntooni, on uusi asunto virallisesti kotini. Niin kauan vanha asunto palvelee minua kotina kun sohva on siellä. Eli yksinkertaista ja selkeää; Siel o koti, mis o sohva!


Loppumietteet ja tunnustukset

Mutta sitten vakaviin asioihin. Sohvani on tulossa jo vanhaksi ja raihnaiseksi, eikä se kaikkien silmääkään miellytä. Omissa silmissänihän hän on ainoa ja oikea. Kuitenkin, tulee päivä jolloin minun on surun murtamana heitettävä rakas sohvani pois ja ostettava uusi ja outo kaveri tilalle. Tiedän tuon päivän olevan vaikea. Uuden sohvan ostoa on harkittava pitkään. On kierrettävä monen monta kalusteliikettä ja kokeiltava ja katseltava useita eri vaihtoehtoja parhaan mahdollisen korvaajan löytämiseksi. Se ei ole helppoa se. Mutta toivon kuitenkin, että tuleva uusi sohvani pystyy samoihin urotekoihin kuin tämä vanha ja raihnainen yksilöni. Toivon, että tulemme toimeen saumattomasti pienen ujostelun jälkeen. Kyllähän minultakin varmasti kestää useampi ilta ennen kuin uskallan uudelle sohvalle täydellisesti oikasta itseni ja rennon letkeästi vaan olla ja ihmetellä. Toki uudella sohvalla televisiota pystyy vaivautumatta katsomaan, mutta todellinen koetinkivi tulee olemaan nämä aamuiset istuskelu/mietiskely hetket. Pelkään hieman sellaisia kiusallisia taukoja ja vaivautumisia... puolin ja toisin.

Enhän minä toki vielä ole wanhaa sinistä uneen tuudittajaani mihkään heivaamassa. Tämä kesä mennään vielä ainakin aivan miten päin tahansa. Tunnen huonoa omaatuntoa jo pelkästään tästä kirjoittelusta ja tuntuu, että sohvani on jotenkin kauhuissaan. Ehkä raukka vaistoaa minun jo harkitsevan uuden komean sohvan ostoa. Voin vain kuvitella miten se peloissaan miettii matkaansa hirvittävälle kaatopaikalle vettymään ja hajoamaan. Eih, en minä voi tehdä tätä sinulle paras ystäväni. Lupaan, että saat olla matkassani aina niin pitkään kun vaan neljällä jalallasi jaksat seisoa ja ylväästi minua pehmeällä istuinosallasi kantaa.

Oikaisen itseni sohvalleni ja soperran liikuttunein tuntein;
Kiitos sohvani, kiitos. Ilman sinua olisi elämä paljon harmaampaa!

-Paha "sohvaperuna" Vaatturi-