Onpa keväinen ilma ulkona! Aurinko paistaa ja mielikin on pirteämpi. Ainoastaan lääkkeiden tuoma kuvottava olo lannistaa fiilistä. Poskiontelotulehdukseen saamani lääkkeet tuntuvat olevan todella järeitä... ainakin vatsani mielestä. Välillä polttaa ja välillä tuntuu, että sisuksissa myllertäisi joku tai jokin. No myllertäkööt jos vain tauti lähtee. Kyllä sen kestän!

Jouduin heräilemään tänään jo hyvissä ajoin. Täytyi käydä autoilemassa vajaa 100 km puoli neljän aikoihin aamusta. Mikä kumma siinä on, että aina kun on johonkin lähtö niin varmasti nukuttaisi, mutta sitten kun saisi luvan kanssa nukkua, ei unta saa millään tai sitten pyörii aamuun asti. No kuitenkin, reissu on heitetty ja nyt (kiitos lääkkeidenkin) väsyttää vietävästi. Vielä olisi monta tuntia laisk... paiskittava erinäisiä rästihommia. Tekisi mieli lähteä ulos... tai baariin... tai jotain muuta kuin tätä koneella istumistä. Mun silmät sulaa päähän!

Ei tunnu ollenkaan maanantailta, vaikka normaalisti sisäinen almanakkani viikon alun tietääkin. Mutta uskottava se on, viikko on vasta aluillaan ja pitkä rupeama vielä perjantaihin edessä. Mitenkä nämä hommat tuntuvat taas niin vastenmielisiltä... ei se kotona näin hapokasta ollut! Ei pysty.

-Paha "ja kaikkensa antaneena pitäis päästä nukkumaan" Vaatturi-