Perjantaiväsymys päällä. Olin eilen tiellä tietymättömällä, luoja tietää missä. Mitäpä mun asiat mulle kuuluvat. Tänään en nenääni ulos pistä, se on varma jos jokin on. Enkä taida pistää huomennakaan. Sitäpaitsi tuolla on todella kurjanoloinen keli. Loskaa, paskaa ja räntää, mutta mieluummin näin. Enteilee keväästä, eikä ole ainakaan kylmä.

Kämppä haisee hirvittävälle. Onnistuin tässä eräänä iltana polttamaan popkornit todella lahjakkaasti mikroon. Pussi sitten savusi ja kärysi uunipellillä ennen kuin älysin sammuttaa sen mustan möykyn. Voin sanoa, että silmiä kirvelsi ja henkeä ahdisti. Kuvottava käry. Eli ei ole popkornimieheksi minusta. Seuraavalla kerralla suolapähkinöitä. Tuskin voin epäonnistua niiden kera.

Kaupassa pitäisi käydä, mutta en uskalla. On pelkotilat päällä, ahistaa, kuten sanotaan. Tekisi mieli kaivautua peiton syvyyksiin ja olla tulematta sieltä pois koskaan. Hitto kun netistä voisi tilata sapuskaa kotiinsa. Sitten olisi sellainen startrek-kone, joka "siirtäisi" ruoat kaappiin. Tämän jälkeen en kotoa poistuisikaan. Olisi nörtin elämä helppoa. Kone, teevee ja startrek-kone elintarvikkeiden ostoon. Auton voisi myydä, ikkunat pimentää ja elää näytön kylmässä loisteessa. Tulisin sitten hulluksi viimeistään kahden viikon edellämainitun elon jälkeen. En minä ole erakkotyyppiä. Mutta juuri nyt en tahtoisi tavata ketään, en mennä mihinkään, en tehdä mitään. Kumma, että jaksan kuitenkin tästäkin turhuudesta jorista johonkin plokintapaiseen.

Jooh. Jospa sitä huomenna olisi virkeämpi. Tänään ei onnistu. Kävin äsken peilin edessä. Sieltä katsoi tyyppi, joka yritti katseellaan kertoa: "Voi sinua raukkaa". Sanoin sille, että voi työntää nenän perseeseensä ja pieraista. Ei myö jakseta tännään...

-Paha "we hate everyone" Vaatturi-