Viimeisen salmiakkipirtushotin juotuani olin valmis uskomattomiin
suorituksiin. Huojuin kerrostaloasunnon ovelle ja käännyin vielä
hetkeksi katsomaan asuntoa. Pääni lävitse viiletti ajatus; "Älä lähde mihinkään. Jää nyt nukkumaan..."
Hmm. Paskat, mietin minä ja paiskasin oven kiinni perässäni. Kaverini
oli jo pari kerrosta alempana odottelemassa vetkutteluani. Humala oli
hirvittävä.
Ensimmäinen askelma portaikossa oli kohtalokas. Mono lipsahti ja
seuraavana kuului todella monta kovaa tömähdystä ja mätkähdystä
ihmiskallon iskiessä kipinää kiviportaikkoon. Tajuhan siinä meni.
Onneksi kaveri oli jäänyt odottelemaan alemmas ja hätäpäissään juoksi
tajuttoman ruhoni viereen. Päästä tulvi verta ja lammikko oli ollutkin
jo kunnioitettavan suuri. Ambulanssi paikalle ja miestä lasarettiin.
Tikkejä ei pystytty kallooni laittamaan, mutta reilu 10cm mittainen
haava liimattiin umpeen ja toppailtiin valkoisella lapulla. Ambumiesten
puhalluttaessa alkometeriin olin ollut 2,6 promillen
miellyttävyystilassa. Päätä jomotti hieman. Ambulanssimiehet kyselivät
vielä mikä on tarina kakkoskerroksessa asuvan naapurini tiimoilta. Hän
kun oli ollut hieman närkästynyt ambumiesten "Mee vaan kotiis, täällä ei ole mitään nähtävää" lausahduksiin. Noh, "Hän on sokea", tuumailin päätäni pidellen.
-Paha "maailmanloppu" Vaatturi-
tiistai, 6. kesäkuu 2006
Kommentit