Viimeisen salmiakkipirtushotin juotuani olin valmis uskomattomiin suorituksiin. Huojuin kerrostaloasunnon ovelle ja käännyin vielä hetkeksi katsomaan asuntoa. Pääni lävitse viiletti ajatus; "Älä lähde mihinkään. Jää nyt nukkumaan..." Hmm. Paskat, mietin minä ja paiskasin oven kiinni perässäni. Kaverini oli jo pari kerrosta alempana odottelemassa vetkutteluani. Humala oli hirvittävä.

Ensimmäinen askelma portaikossa oli kohtalokas. Mono lipsahti ja seuraavana kuului todella monta kovaa tömähdystä ja mätkähdystä ihmiskallon iskiessä kipinää kiviportaikkoon. Tajuhan siinä meni. Onneksi kaveri oli jäänyt odottelemaan alemmas ja hätäpäissään juoksi tajuttoman ruhoni viereen. Päästä tulvi verta ja lammikko oli ollutkin jo kunnioitettavan suuri. Ambulanssi paikalle ja miestä lasarettiin.

Tikkejä ei pystytty kallooni laittamaan, mutta reilu 10cm mittainen haava liimattiin umpeen ja toppailtiin valkoisella lapulla. Ambumiesten puhalluttaessa alkometeriin olin ollut 2,6 promillen miellyttävyystilassa. Päätä jomotti hieman. Ambulanssimiehet kyselivät vielä mikä on tarina kakkoskerroksessa asuvan naapurini tiimoilta. Hän kun oli ollut hieman närkästynyt ambumiesten "Mee vaan kotiis, täällä ei ole mitään nähtävää" lausahduksiin. Noh, "Hän on sokea", tuumailin päätäni pidellen.

-Paha "maailmanloppu" Vaatturi-