...Jarkko Martikaisen tuoreesta soololevystä nimeltä "Rakkaus". Olen kyseistä levyä soittanut jo monta päivää putkeen kotona ja harvoin olen kilahtanut johonkin levyyn näin kovasti. Miten voikaan olla mainio kokonaisuus! Martikaisen ensimmäisestä soololevystä en paljoa perustanut, koska kappaleet olivat mielestäni kuin väljähtäneitä YUP:n jämäbiisejä. Mutta tämä uutukainen... Levy on hyvin rauhallinen ja soittimiakin tuntuu olevan vain muutamia. Akustista kitaraa, pianoa ja erinäisiä lyömäsoittimia. Kauniita melodioita ja mikä parasta, aivan tolkuttoman upeat lyriikat. Levy vaati tosin useamman kuuntelukerran avautuakseen ja vielä tämänkin jälkeen useita kertoja noustakseen tämän vuoden ehdottomasti parhaaksi levyksi. Minun listallani tietysti. Albumilla ei tunnu olevan yhtään "täytebiisiä" tai edes hiukan heikompaa esitystä. Jokainen kipale toimii. Levyn nimestä huolimatta mitään rakkauslaulujahan kiekko ei liikoja sisällä. Enemmän pohdintaa rakkaudesta ja sen eri puolista. Tällä levyllä Martikainen todistaa erinomaisesti sen, että hän pärjää omillaankin, jos YUP joskus sattuisi, mitä en koskaan toivo, hajoamaan. Ajatus sinällään on lohdullinen... tietenkin sitä silmällä pitäen, että Herra Martikainen tekee tulevaisuudessa vielä monta hyvää levyä.
Näihin Martikaisen muutamaan sanaseen on hyvä lopettaa. (näin myös blogistaniassa)
Mä olen apina.
Sä olet apina.
Peilikuvia täältä etsitään.
Ja jos löydetään, niin nimetään
ne ystäviksi.
Vaan lauman luonne on
joskus koruton:
käy yhden häilyntä muita hämäämään
ja sen nimihän piirrellään
vetten vietäviksi…
-Jos mulla, menisi todella huonosti-
-Paha "pisaroi, tihuuttaa" Vaatturi-
Kommentit