MATTEUS

Kello läheni yhdeksää aamulla ja Matteus ei ollut vieläkään saapunut. Matteus, tuo tienoon variksista fiksuin, oli ollut omilla teillään eilisestä riidastamme lähtien. Mietin jo sopivaa rangaistusta keskustelukumppanilleni, mutta en pystynyt päättämään tappaisinko linnun välittömästi vai vasta kuulustelujeni jälkeen. Yhteisymmärryksemme oli alkanut muutenkin rakoilla viimeaikoina, enkä tuntenut järin suurta sympatiaa enää häntä kohtaan.

Olihan Matteus fiksu, kuten jo sanoinkin ja vanha ja raihnainen. Toinen siipi viisti maata sen kävellessä ja nokkakin oli sivuilta kovin kulunut. Näsäviisaskin oli vielä kaiken hyvän päälle.
Noh, tänä iltana tuo varis pääsisi kohtaamaan luojansa, ajattelin. Mutta vähällä en sitä tulisi päästämään. Kehittelinkin päässäni jo kaikenlaisia kysymyksiä, mistä varmasti tiedän Matteuksen vaivautuvan. "Saa linnun ketale kerrankin pohtia", myhäilin.

Kello tuli puoleenpäivään ja varis oli edelleen tiellä tietämättömällä. Istuin kotini lähistöllä olevan lammen rannalla, missä Matteuskin yleensä vietti aikaansa. Täällä olimme käyneet näinä vuosina monet syvälliset keskustelut niin monesta aiheesta, että itsekään en enää kaikkea voi muistaa. Antoisia hetkiä oli tuo luontokappale älyllään tarjonnut. Ja olihan hän itsekin sanonut, ettei kenenkään muun ihmisen kanssa olisi päässyt näin idearikkaisiin jutusteluihin. Olin otettu noista sanoista... aikani. Viimekuukausina tuo variksen irvikuva oli alkanut raivostuttaa minua toden teolla.

Pitelin kirvestä polveani vasten kun istuskelin lammen rantatörmällä. Aurinko lämmitti mukavasti, vaikka elettiinkin jo syksyä. "Ilmestyisi nyt paikalle. Minulla on sinua varten huolella teroitettu kirves", mietiskelin itsekseni. Matteusta ei näkynyt.

Iltapäivästä istuin tuvassani. Lammella oli jo alkanut ilma viilenemään, enkä jaksanut muutenkaan odotella tuota rasittavaa luontokappaletta. Olkoon missä onkin. Ja toivon hänen puolestaan ettei enää ilmaannukaan näille maille. Kuolema on varma jos nokkaansa täällä näyttää!

Kraak! KrrraAAAAaAK!
"Mitä? Matteus?? Sinäkö siellä??"
Ikkunalaudalla pöyhisteli sulkiaan nuori elämänsä voimissa oleva varis.
"Olen täällä tuomassa sinulle viestiä Matteukselta", raakkui varis.
"Matteus on lähtenyt viettämään vanhuuttaan paremmille varisten maille, eikä tule enää koskaan luoksesi. Minulle hän langetti tehtävänsä sinun suhteen. Olen täällä paikkaamassa Matteuksen jättämää aukkoa elämässäsi. Matteus oli keskusteluissamme sitä mieltä, että sinä et tule toimeen ilman viisasta varista. Näin ollen olen palveluksessasi. Nimeni on Matteus"
"Matteus? Sinäkin?", tiuskaisin hämmennyksestä pyörryksissäni.
"Kyllä. Matteus. Me kaikki varikset olemme Matteuksia sinulle. Minun jälkeeni tulee uusi Matteus, ja seuraavan jälkeen uusi jne jne. Ymmärrätkö nyt? Vaikka sinä olisit Matteuksen tappanutkin, olisi uusi Matteus ottanut hänen paikkansa. Joten laske siis kirveesi ja kutsu minut sisään. Tämä syksyn viima on kylmempi kuin uskotkaan, jopa meille variksille"

Avasin ikkunan ja varis lennähti sisälle ja laskeutui uunin vieressä olevalle tuolille, tuolle samalle paikalle mihinkä vanhempi Matteuskin meni siipiänsä lepuuttamaan ja jalkojansa lämmittelemään.
Olin huojentunut uudesta ystävästäni. Suljin ikkunan ja kohensin tulta uunissa. Tämän jälkeen vein kirveen takaisin vajaan, sillä en ollut enää sillä tuulella, että olisin halunnut tapppaa yhtään varista.

-Paha "valehtelisin jos väittäisin" Vaatturi-