Juhannushulinat ovat sitten onnellisesti ohitse ja voin sanoa, että
hyvä niin. Ei sitä enää jaksa päivätolkulla riekkua. Alkaa maku mennä
hyvin nopeasti, vaikka kivaa olisikin. Pääsee taas arkirutiineihin ja
turvalliseen rytmiin.
Täytyisi ruveta metsästämään imuria taas tuolta kaappilabyrinttien
kätköistä. Lähden huomenna tai ylihuomenna Poriin ja ajattelin vielä
hiukan siistiä läävääni ennen lähtöä. On sitten mukavaa tulla takaisin
kotiin. Jotenkin minusta vaan tuntuu, että tämä siivous ei ota taas
tuulta siipiensä alle millään. Tuntuu, että on kaikkea muuta tekemistä,
etten vaan millään kerkeäisi imurin varteen. Ihminen on mestari
valehtelemaan ja pettämään itseään. Yksi hyvä tapa saada itsensä
siivoamaan on kutsua vieraita kylään. Mutta tuota taktiikkaa en aio nyt
käyttää. En tahdo nähdä ketään.
Odotan tuota Porin reissua innolla. Vaihtelu virkistää ja kuten olen
aiemminkin sanonut, tämän kotikaupungin kuviot ahdistavat. Tuntuu, että
kaikki täällä polkee paikoillaan. Kaikki menevät sillä samalla
kangistuneella kaavalla, niin ihmiset kuin päivän tylsääkin tylsemmän
askareet. Kaupungilla kävellessä vastaan tulee lasittuneita katseita,
kiireisiä äreitä ilmeitä, tiuskivia suita kännyköihinsä huutaen,
pukumiehiä kiireissään ja pari juoppoa pusikossa, joilla tuntuu menevän
kaikista parhaiten. Tuntuu, että oikein hengästyy katsellessaan muiden
hoppua. Kai sitä itsekin näyttää aivan samalta jonkun muun silmissä,
mistäpä sitä tietää. No mutta, tämä Porin reissu tekee hyvää, se on
varma. Luultavasti asiat näyttävät taas normaalimmalta kuukauden
päästä.
Ehkäpä minä Porissa käydessäni taas muistan miksi sieltä pois muutin, jospa se helpottaa tätä elämisen tuskaa! :)
-Paha "aamuäreä" Vaatturi-
maanantai, 26. kesäkuu 2006
Kommentit