Ja elämä jatkuu, loputtomasti niinkuin sade.
Kaunis aurinkoinen sunnuntai ja mitä minä olen saanut aikaa? En juuri mitään. Makoilua, lorvimista ja toipumista mitä hirveimmästä jälkitaudista.
Kaupassa pystyin käymään. Tuokin reissu oli varsinainen henkien taisto. Olo on vieläkin aika hutera. Noh, paranemaan päin kuitenkin. Jääköön tämä aihe lopullisesti, on se sen verran hirvittävää ollut.

Hämähäkkiuutisia:
Sain syötettyä karvapalleroiset. Tai sanotaan, että tarjoilin ruuat otuksille. Lividumille kelpasi heti, lasiodora on tutkaillut jauhomatoaan vierestä, mutta ei näytä maittavan. Chileläinen nyt ei syö koskaan, mikä ei ole yllätys.
Chileläinen on tosin liikkunut eilisen ja tämän päivän aikana todella paljon. Yrittää kiipeillä seinille, mutta ei raukan töppöset pidä liukkaalla seinällä. Jalat vaan harovat ja otus luovuttaa. On hetken maassa ja etsii uuden kohdan missä yrittää kiivetä. Sisukas eläin. Ei järin viisas ilmeisesti. Tullut isäntäänsä...

Se hämiksistä. Huomenna alkaa uusi viikko ja toivottavasti hyvä viikko tuleekin. Yleensä maanantai on ollut vähän kehno päivä, mutta luulisin, että pohja on jo koettu. Tuskin huonommaksi voi mennä ;)
Keittiöstä leijailee palaneen käry. Taitaa kokkaukseni palaa kohta pohjaan, ellen lähde kattiloiden eteen väkertämään. Enhän minä kokki ole, mutta kun ei paremmasta tiedä niin ei voi valittaakaan!

-Paha "keksi jotain tähän" Vaatturi-