Aurinko pilkotti vielä pilvien lomasta ja sulki tuntemani maailman punertavaan syleilyynsä. Päivä oli ollut kiireinen ja ruokailut olivat unohtuneet tyystin. Kun nyt vihdoin pääsin istumaan rakkaalle sohvalleni, muistin, että minulla olikin aika kova nälkä. Marssin lähigrillille sepelvaltimoystävällinen ateria mielessäni ja kuola suupielistä irvokkaasti roiskuen. Nuori nätti tyttönen oli myyntivuorossa grillillä.
-Mitäpäs sinulle, hän kiherteli.
-Ottaisin ranskalaiset makkaralla ja yhden rasvattoman maidon.
-Pieni hetki... tuota noin, makkaraa ei ole valitettavasti.
-No laita pelkät ranskalaiset ja maito.
-Krhm... no nythän on niin, että nämä meidän ranskalaiset ovat tainneet mennä jo yli myyntipäivän, neitokainen sopersi puna kasvoillaan.

Tässä vaiheessa alkoi jo pienehkö ärsytys hiipiä aivolohkoihini.

-Hyvä on. Otan sitten pelkän rasvattoman maidon ja vaikka grillimakkaran.
-No kun meillä ei edelleenkään ole sitä makkaraa ja totta puhuen rasvatonta maitoa ei meille tilata ollenkaan. Sitä kun menee niin harvoin.
-NO ANNA YKSI SININEN MAITO TAI PUNAINEN TAI IHAN MIKÄ TAHANSA!!!
-Herra hyvä. Onko pakko hermostua yhden maitolitran tähden?

-Paha "laihduttajain grilli" Vaatturi-