Huoh. Kipeänä pari päivää. Ja muutenkin on ollut yhtä hullunmyllyä viimeajat. Töitä, tai röitä, kuten sanotaan, olisi tarjolla noin sadan kilometrin päässä, sekä useamman sadan, toisaalla. Molemmat kiinnostavat, täysin erilaisten toimenkuviensa takia, mutta päätös on enemmän kuin vaikeaa.
Toisaalta minulla olisi mahdollisuuksia myös täällä, mutta kuten sanoin, päättää en vielä osaa. Tai kykene.

Paljon on tapahtunut ja tiedän jossain syvällä sisimmässäni, että paljon tulee tapahtumaan. Ja täytyy tapahtua, jotta asiat menisivät oikeille raiteilleen. Ei sillä, etteikö ne nyt ihan ok olisivat, mutta kuitenkin. Tuntuu, että jotain puuttuu tai jokin on jotenkin "vinossa."
Se mitä tässä yritän sanoa on epäselvää itsellenikin ja päivä päivältä koko suuri ajatus tuntuu hajoavan ja joudun jälleen ensimmäiseen ruutuun aloittaen kaiken alusta.

On ollut niin paljon suunnitelmia, ajatuksia, mietteitä ja toiveitakin. Suurin osa näistä on edelleen toteutettavissa (osa toteutettu) ja aionkin kyllä niistä tärkeimmät jäljellä olevat toteuttaa. Se kuinka sen teen on eri asia. Mutta kuten jo sanoin. Asiat eivät ole huonosti. Päinvastoin. Ei näinä (keksittynä??) "laman" aikoina työtkään ole kirkossa kuulutettu.
Ja taas ajatus katkeaa. En oikeastaan tiedä, mitä minä tätä tänne kirjoitan. Ehkä siksi, että joku lukee sen. Tiedä häntä.

Kävin tänään "pomon tapaisen" hepun kanssa edustamassa. Autokyydillä muutaman kilometrin päähän ja homma selvä. Sain jouluviinejäkin matkaan. Tuo miekkonen on tehnyt niin paljon eteeni. Enkä puhu pelkästä materiasta ja mammonasta. Ystävä on hän. Hyvä sellainen.
Ja ystäviä joihin luotetaan ei ole koskaan liikaa.

-Paha "yhtenä iltana paljon jos viiniä jois" Vaatturi-