Näin jotain valveunta jälleen;
Istuin joukkioni kanssa päämajassa, sanotaanko sitä nyt vaikka Jurolaksi (juroja heppuja kun olemme), puhuen niitä näitä. Odottelin saapuvaksi faksilla varustettua monitoimiprintteriä. Minun oli määrä asentaa tuo majallemme. Odottelimme myös erään hepun saapumista rahoineen, olihan hän velkaa suuren summan. Tuo heppu oli vaille viisissäkymmenissä ja perheellinen mies. Kaksi lasta, vaimo, vaimolla pikkuinen tilaihme autonaan, miehellä farmarivolvo. Pahainen oli vain sekaantunut vääriin piireihin. Tai ei ehkä vääriin, mutta väärällä tavalla hän oli  asiansa hoitanut. Eli velkaa meille ei kannattanut olla. Tai ainakin ne velat piti hoitaa ajallaan. Tuo mies, sanotaanko häntä vaikka Tarkkiseksi, saapuikin sitten enemmän tai vähemmän sekavassa mielentilassa. Heppu kävi sisään päämajaamme kuin omistaja konsanaan ja paukutti suutansa pielukset vaahdossa. "Arvatkaa saatteko rahojanne tänään?" Tuota se hoki. Nousin tuoliltani, olin unohtanut jo printterin, sillä minunkin täytyi syöttää itseni ja kävelin hra Tarkkisen eteen. Kohteliaasti kysyin mahdollisia erääntyviä velkoja. Mies ei kauaa katsellut kun nuorempi mies käy komentelemaan ja lataisi minua kämmensyrjällä suoraan vasemmalle silmäkulmaan. Seuraava näky minkä näin oli Tarkkinen lattialla verissäpäin ja kolme omiin kuuluvaa heppua hänen päällään enemmän tahi vähemmän vihaisissa tunnelmissa.

Tarkkinen sai turpaansa, kuten minäkin, mutta hän sai päivän lisäaikaa maksaa velkansa suurella korolla tietysti. Tuota päivää ei koskaan saapunut ja nyt Tarkkinen maksaa siitä ikävällä tavalla. Pari äijäämme kävivät visiitillä hänen vaimonsa luona. Kertoivat vain kohteliaasti, että tiedämme missä lapsenne käyvät koulua. Sano miehellesi, että volvon voi myydä jos raha ei riitä. Sitten heräsin krapulaan, mutta silmäkulmani oli edelleen kipeänä.

-Paha "jostain on leipä pöytään kannettava" Vaatturi-