Kerroin joskus kuukausia sitten neiti K:sta ja suhteestani häneen. Käsittämättömistä riidoista ja väärinkäsityksistä. En ole kuullut naisesta kuukausiin, eikä sillä niin väliä. Tuskailin tuolloin riidoista, jotka alkoivat yleensä aivan mitättömistä asioista. En jaksanut enää loppuajasta riidellä, joten olin hiljaa... ja siitäkin tuli erimielisyyksiä.

Nyt tuskailen toisen asian kanssa. Olen viettänyt aikaa, myös aiemmin mainitun neiti Ässän kanssa ja viihdyn hänen seurassaan mainiosti. Alussa näimme toisiamme harvemmin. Mutta nyt viimeaikoina useammin. Emme ole riidelleet kertaakaan. Ei... aina asiat menevät hyvin. Tämä alkaa pikkuhiljaa kaivella mieltä. Ihan sama mitä sanon tai teen, käy aina mainiosti. Olen yrittämällä yrittänyt saada joskus vähän särmää keskusteluihimme. Yrittänyt oikein saada toista vähän tulistumaan, mutta ei. Myöntelyä ja nyökyttelyä. Paha sanoa, mutta tuntuu kuin juttelisin kuuromykän kanssa, joka nyökyttelee hymy kasvoillaan ymmärtämättä sanaakaan. Pidän siitä, että keskustelukumppanini esittää mielipiteensä selkeästi ja uskaltaa puolustaa omaa näkemystään. Suorastaan janoaisin pientä väittelyä aiheesta mistä tahansa, mutta turha vaiva.

Sanoin muutama viikko sitten Ässälle, että olisi parempi jos pitäisimme hieman lomaa toisistamme. Tämä oli ainoa asia, josta sain edes vähän vastakaikua. Ei ollut hyvä idea, mutta pidin pääni. Ei koppa kestä tällaista. Olemme toki nähneet näiden muutaman viikon aikana pari kertaa, mutta sellaista takertumista ei ole ollut, mikä tekee hyvää ainakin minulle.

Olenkin aikeissa otaa puheeksi kyseisen ongelman. Eikö hänellä ole oikeasti mielipiteitä mistään, eikö hän uskalla niitä sanoa, vai missä on vika. Ystävyyssuhde tarvitsee välillä pientä ilmanpuhdistusta. Ehkä vika on omassa päässäni, mutta tuntuu, että tällainen ihminen, jolla ei tunnu olevan mitään sanottavaa, haihtuu pikkuhiljaa olemattomiin. Selvennykseksi vielä, ei aina tietenkään tarvitse olla filosofoimassa ja puhumassa syvällisyyksiä. Mutta mukava olisi kuulla joskus muutakin vastauksia kuin "Ihan sama. Päätä sinä. Minulle käy ihan mikä vaan jne". Rasittaa pidemmän päälle seuraavanlainen dialogi:

-Mennäänkö ulos syömään?
-Ihan sama.
-No haluatko mennä vai et?
-Mennään vaan jos tahdot. Ei ole pakko.
-Niinpä tietysti...

Juuri tuo, "Jos tahdot", kyse ei ole siitä tahdonko minä, jos kerta kysyn toiselta haluaako hän. Että raivostuttaa moinen käytös. Minulla on monia naispuolisia ystäviä ja kyllä kaikki heistä osaavat mielipiteensä ilmaista... jotkut liiankin kärkkäästi ;) . Äijien kanssa ei tarvitse tällaisista ongelmista paljon huolta kantaa. Erimielisyydet kuitataan kepeällä "haista vitulla" jos niikseen tulee.

Noh, pienet ovat vaivat taasen, mutta jostain se on jälleen kerran nillityksensä aihe revittävä. Ja saapahan vähän vuodattaa ihan luvan kanssa. Taidanpa putsailla akvaarioni ja jutella kaloille. Niiltä irtoaa aivan yhtä paljon mielipiteitä kuin Ässältä parhaimpina päivinään. Kiitos ja anteeksi :)

-Paha "I think I'm paranoid" Vaatturi-