Viimeyö oli hirvittävä. En ole unihalvauksista kärsinyt varmaan vuoteen, mutta nyt iski taas. Johtunee varmaan viimeaikojen todella epäsäännöllisestä unirytmistä ja univelasta muutenkin. Stressikin on painanut päälle ja kaikki nuohan kuuluvat laukaiseviin tekijoihin unihalvauksessa. No kuitenkin. Menin nukkumaan joskus puolen yön jälkeen ja jo nukahtamisvaiheessa oli enteitä tulevasta ilmassa. Hypnagogiset hallusinaatiot alkoivat. Aina kun meinasin nukahtaa kuulin jonkun kovan äänen, lasin rikkoutumisen tai huudon ja havahduin hereille. Myös muutaman kerran tuli tehokas putoamisen tunne. No olin sitten nukahtanut kaikesta huolimatta, mutta aamuyöstä alkoi juhlat pääni sisällä. Heräsin ensin kaksi kertaa enkä pystynyt liikkumaan. Olen kärsinyt unihalvauksesta ennenkin joten enää ei iske paniikki tuosta liikkumattomuudesta. Pistin silmät kiinni ja jatkoin unia. Hetken kuluttua sama uudelleen ja taas vaan simmut kiinni ja uneen. Kolmas kerta olikin sitten jo perinteisempi kauhunäytelmä. Näin ensin unta jossa yritin ajaa jotain tummaa hahmoa pois kotoani. Hakkasin ja potkin sitä oven raossa. Sitten heräsin. Hengitys oli todella tiheää enkä pystynyt liikuttaman sormeanikaan. Suurien ponnistelujen kautta pystyin kääntämään päätäni oikealle. Sänkyni oikealla puolella on suurehko vaatekaappi ja tuoli. Tuolilla näytti istuvan tuo aikaisemmin unessa näkemäni tumma hahmo. Tunsin aivan käsittämätöntä kauhua. Tuntui kun ilma olisi jäähtynyt makuuhuoneessa ja pelkäsin kuolevani. Hahmoa katsoessani tiesin, että se on todella pahansuopa olento. Vaikka olin tajuissani ja tiedostin tämän olevan unihalvauksen tuotoksia niin olin jotenkin vakuuttunut, että tuo hahmo todellakin istui vierelläni. Hirvittävää.
Suurista ponnisteluistani huolimatta en saanut käsiäni irti. Käteni olivat rintakehän päällä sellaisessa ristiasennossa. Keskitin kaikki voimani ja yritin huutaa. Onnistuin siinä, en tosin ole varma huusinko oikeasti vai mielessäni, mutta tilanne kuitenkin ratkesi siihen. Olin taas vapaa ja hahmokin hävisi sänkyni vierestä. Nousin samalla ylös ja kävin hakemassa kylmää juotavaa. Tuon kokemuksen jälkeen suu on todellakin kuin sadan bongihitin jäljiltä. Rauhoituin hetken ja menin takaisin nukkumaan. Loppuyö sujuikin rauhallisissa merkeissä.

Viimeyö oli taas oikein hyvä muistutus siitä kuinka paljon minä pelkään noita unihalvauksia. Sitä ei voi sanoin kuvailla ihmiselle, joka ei ole itse kokenut kyseistä tapahtumaa. Pelko ja kauhu ovat aivan liian mietoja sanoja kuvaamaan sitä tunnetta kun näet ja ennen kaikkea tunnet sen pahan läsnäolon. Moni on verrannut kokemusta kovaan kuoleman pelkoon, mutta minusta unihalvaus menee kirkkaasti yli kuoleman pelon. Ai miksi? No siitä syystä, että unihalvauksessa et pysty vaikuttamaan tapahtumiin ja kuitenkin tiedät, että tämä on kuvitelmaa eikä mahdollinen kuolema sinua pelasta siitä piinasta, se vaan jatkuu ja jatkuu. Sitä on vaikea selittää. Olet itse luodun tilanteen vanki. En minä kuolemaa osaa enää pelätä  noiden unihalvauksieni jälkeen.

Edellinen unihalvaukseni on todellakin pitkän ajan päässä. Silloin nukahdin iltaohjelmien aikana sohvalleni ja heräsin halvaukseen. Sama tumma hahmo oli minun ja television välissä. Olennosta näkyi heikosti läpi. Halvaus kesti tuolloin vain muutamia sekunteja ja olento hävisi ikäänkuin televisioon. Television pinta "kihelmöi" vielä tuon jälkeen hetken aikaa. Olisiko silmät temppuilleet. Mutta yleistä halvauksissani ovat juuri tuo tumma pahansuopa hahmo, oudot äänet, kylmyyden tunne ja näistä johtuva todella kova kauhu.

Ensimmäiset kerrat unihalvauksessa olivat aivan hirveitä kun ei itsekään tiennyt mitä tämä kaikki on. Sittemin kun olin kohtauksia saanut useampia aloin perehtyä aiheeseen enemmän ja lueskelin paljon muidenkin kokemuksia. Kun tietää yleiset pelisäännöt niin tuon "taudin" kanssa tulee kyllä toimeen, mutta kivaa se ei missään nimessä ole. Jossain keskustelupalstalla, joku hehkutti nauttivansa unihalvauksista. Sanoin kyseiselle henkilölle, että ilmeisesti hän ei ole kunnon halvausta kaikkine optioineen vielä kokenut. Noista kunnon sessioista tuskin nauttii sairainkaan masokisti.

Toivottavasti ensiyönä saan katsella mukavia pätkiä tai sitten olen kuin kuollut enkä tiedosta mistään mitään. Mutta ei unihalvausta enää, jookos. Ensiviikolla vaikka sitten taas jos on pakko näitä kauheuksia kokea. Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.

"Hush little baby, don’t say a word
And never mind that noise you heard
It’s just the beasts under your bed,
In your closet, in your head"
-Metallica, Enter sandman-

-Paha "ferry man" Vaatturi-