Kiroan itseni!
Eikö riitä, että hämähäkkikuume on taas kevään saapuessa korkealla? Eikö riitä, että asunnossa ei ole kohta ihmisille elintilaa kun kaikenmaailman kahdeksanjalkaiset valtaavat nurkat? No ei riitä, nimittäin nyt on iskenyt vielä joku ihme käärmehuuma päälle. Ystävä on yrittänyt jo pidempään saada minua innostumaan kärmeksistä, mutta jotenkin olen saanut vielä pidettyä itseni aisoissa. Nyt kuitenkin homma karkasi käsistä kun sain seurata pidempään viljakäärmeen touhuja. Otushan valloitti minut heti. Pakko saada tuollainen!

Lukenut olenkin käärmeistä jo paljon, mutta vielä täytyy asiaan perehtyä. Ja toiseksi, mihin helvettiin minä saan asumuksen otukselle järjestettyä? Tuskaa tällainen. Täytyy varmaan ruveta vähentämään eläinkaupassa käyntiä jos itsekuri alkaa olla tällä tasolla. Kohta lähtee heräteostoksina matkaan ties mitä mönkijäistä. Mutta ei mahda mitään. Vaikka taistelenkin tässä itseni kanssa siitä ottaako käärme vai ei, tiedän jo pääni sisällä, että tulen sen ottamaan. Heikko minä. Mutta olisittepa nähnyt sen matosen. Todella valloittava eläin.

Jospa sitä alkaisi suunnittelemaan taas jonkun vähemmän tärkeän huonekalun hävittämistä elukoiden tieltä. Toinen sohva joutaisi... jep näin tehdään!

-Paha "kärmekieli" Vaatturi-