Terve taas. Välillä tännekin jotain.

Useamman tunnin kirjoitussessio takana ja tuntuu vaihteeksi ihan hyvältäkin. Vaihteeksi ja vain tietyllä osa-alueella.

Pari viikkoa on ollut vaikeaa kirjoittamisen suhteen. Olen ottanut OIKEASTI ajatteluun sen, että tämä kirjaprojekti pitäisi OIKEASTI saada vielä valmiiksikin joskus ja se on luonut suurta epätoivoa ja ahdinkoa pääkopassa. (oman saamattomuuden (ja ajanpuutteen) vuoksi)

Seli seli:

A) Kirja ei etene. Kirjan kirjoittamisen kimppuun ryhtyminen on (aika ajoin; öisin) sanalla sanoen helvetin vaikeaa.

B) Jokainen päivä (tai yö) kirjoittamatta turhauttaa ja lisää tuskaa jo tiedettyyn kirjoittamattomuuden määrään.

C) Asiaa olisi, tahtoa (ja aikaa) liian vähän.

G) Pitäisi pyhittää oikeasti oikeaa aikaa projektille, eikä vain öisin (kun jaksaa) istua ja kirjoittaa viskilasin kera päivien tehottomuuden kustannuksella. Niin... on noita pakollisia päivisinkin hoidettavia hommia.

 

Tänään kirjoitin iltayhdeksästä alkaen ja lopetin hetki sitten, pieni sessio, pidän pidemmistä. Kirjoitus sujui mallikkaasti ja tarina saa muotoa ja sisältöä, jopa liiaksikin. Tällaisen hyvän session jälkeen tuntuu, että tahtoisi saada aikaan enemmän, mutta ei pysty. Ei vain yksinkertaisesti pysty. On pakko pysähtyä, lukea tekstiä, poistaa, kirjoittaa uudelleen, olla tyytyväinen, tyytymätön. Hengähtää.

Hengähdystauolla sitten mietitään ja pohditaan. Saadaan mahtavia ideoita, jotka unohdetaan jos ei heti niitä ylös kirjoiteta ja niitähän ei kirjoiteta kun ei enää jakseta/keretä/viitsitä, tai sitten ne unohdetaan jo uuden vielä paremman idean tieltä pois. Tämä on samalla kertaa palkitseva, että hyvin hyvin lamauttava tunnetila.

Tästä tunnetilasta on vaikea jatkaa, Tarina katkeaa rönsyilyyn. Sitä tyytyy korjailemaan kirjoitettua ja huomaakin, että pieni tauko tekee hyvää, vaikka päässä kuohuisi kuinka. Kaikista näistä epäkohdista ja ristiriidoista huolimatta minusta tuntuu, että olen jälleen saanut jotain aikaan ja homma etenee. Se on pääasia ja siihen on hyvä lopettaa hetkeksi.

Huomenna palaan taas päivällä levänneenä ja maailman ollessa valoisa, tekstin pariin, luultavasti paljon poistaen, mutta samalla yhtä paljon parantaen!

(eikä tästä mikään kirjan kirjoitusraportointinillitys -blogi tule... vielä ainakaan)

 

-Paha "ehkä jouluksi 2012" Vaatturi-