Terve Kanssasairastajat ja sairastamattomat!

Tulinpa jälleen kerran lääkäriltä. Tällä kertaa reseptiin tarttui seuraavia mömmöjä: Doximed 150 mg, Flixonase 50 mikrog/annos. Lacto seveniä paketti, jotta pakki pysyy matkassa. Eli tarinaan;

Verenpaineet ja sydän ovat olleet nyt paremmassa kuosissa, mutta huimaus ja paineen tunne, sekä korvien suhina ei ole ottanut helpottaakseen. Iltaisin on myös pahoinvointia esiintynyt (onneksi ei aamuisin... ;) ) Lääkäri tsekkasi ultralla poskipäät ja märkäähän siellä onteloissa taas kerran oli. Myös korvat olivat lievästi tulehtuneet. Milloinkahan tässä pääsisi rehellisesti sanomaan, että on terve? Yksi vaiva poistuu, toinen tulee tilalle. Noh, eipähän ole tekemisen puutetta. Saa nähdä alkaako tässä olo kohentua. Luulisi, että olo voisi ollakin jo jotakuinkin normaali jos tuon huimaamisen ja kuvottavan olon saisi pois. Verenpaineet ovat tosiaankin alkaneet jo asettua ja tämän takia myös sydän on paremmassa kunnossa, joten toiveikkaana odottelen antibioottien vaikutusta.

Ai niin, jotta pysyttäisiin totuudessa; Kahtena iltana on sokeriarvot olleet mielenkiintoisissa lukemissa. Muutama ilta sitten 1,8 ja eilen illalla 1,4. Meinasi olla hiukan sekava olo. Taju ei onneksi mennyt, vaikka ei minusta älykkääseen keskusteluun tuossa kuosissa olisi ollutkaan (jos nyt on normaalistikaan.) Täytyy ilmeisesti vähän tiputtaa tuota pitkävaikutteista, jotta alkaisivat asettumaan. Liikuntaa olen kyllä lisännyt roimasti, joten siellä lienee yksi syyllinen rajuihin sokerin laskuihin. Myös sormet alkavat olla mukavan näköiset jatkuvasta verensokerin mittailusta! Kitaraan ei tartte nyt juuri koskea.

Sairasteluksi ja valivaliksi meni, mutta menkööt. Eiköhän tämä tästä. Seuraava postaus taas jotain muuta sitten, ehkä... Nyt juon kupin kahvia sanoipa verenpaineet sitten mitä tahansa!

-Paha "tarjolla tänään Hassisen Kone" Vaatturi-