Flunssa pukkaa päälle.
Ruoka ei maistu miltään, juoma ei maistu miltään, eikä oikein elämäkään maistu kovin kummoiselta. Toivottavasti nyt iskisi kerralla sen lintuinfluenssan jos on joskus iskeäkseen. Pääsisi lehteen. Ehkä jopa uutisiin. Noh, se synkistelyistä. Annetaan kurkun olla kipeänä ja pään tukkoisena, horistaan tänne jotain tyhjänpäiväisiä ja ihmetellään myöhemmin.

Lueskelin eilen illalla kolmanteen kertaan Jarkko Martikaisen Pitkät Piikit ja muita kertomuksia. Paranee jokaisella kerralla! Hurjana YUP-vöyhöttäjänä ei ole ihme, että myös Martikaisen novellit kolahtavat kovasti. Mies on kyllä nero käyttämään tätä erityisen kaunista kieltämme. Voi kunpa joskus pääsisi itsekin moiselle riimittelyn ja verbaliikan tasolle kun mitä Martikainen lyriikoissaan on. Tai osaisipa edes puoliksi noin hyviä novellinpätkiä riipustaa.

Nyt tuntuu kyllä ettei riitä aivokapasiteetti edes tyhjänpäiväiseen jorinointiin. Taidanpa laittaa teen kiehumaan, läppärin kiinni ja hakea peiton minkä alle voin verhoutua. TV:stä voinkin toivottaa huonosti käyttäytyvät miehet piristämään olotilaani. Tsadam!

-Paha "käpy punoittaa" Vaatturi-