Iltaa sanoo hän ja varoo sotkemasta näppäimistöä verisillä sormillaan. Niin, täysi päivä on takana erittäin ei-nörttimäistä säätöä.  Puuttuu enää karjalalippis, sekä hennot teiniviikset ja olisin miltei "amisjäbä". Kamalaa!

Hiontaa, peltihommaa, hiontaa ja vielä vähän hiontaa. Sormet rusahtelivat ja nirhautuivat mitä kammottavimpiin ruosteisiin sopukoihin. Voin jälleen todeta hiljaa itselleni, että autoasentajaa minusta ei voi tulla koskaan. Minulla ei ole minkäänlaista osaamista, ei liioin kiinnostusta hommaan ja olemuksenikin voisi herättää hilpeyttä jossain rasvamontun reunalla. Taiteilijasielu...

No se autoista... Suuri ja Hirvittävä Osmo-hämähäkkini loi jälleen nahkansa. Otus oli vaihtanut takkiaan torstai-perjantai välisenä yönä. Kokoa tuli lisää ja näköäkin. Kaveri muuttui paljon tummemmaksi aikaisemmasta miltei kerman värisestä olomuodostaan. Kaunis eläin! Samaan syssyyn muistakin otuksista; Uunoa ei näy, ei kuulu. Lienee nahanluonti silläkin edessä. Heimo syö ja paisuu, syö ja uhkailee, syö ja lepäilee. Normaalia. Hämy on tylsä oma itsensä, eli ei paljoa stressaa itseään liikkumisella. Näin hämähäkkirintamalla.

Nyt katsomaan nuorten aikuisten juopottelua televisiosta ja sitten unille.

-Paha "vesi vanhin voitehista" Vaatturi-