Tervehdys!

 

Nyt on korkea aika aukaista Uusi Outo Elämä! (mikään uusi ole, sama vanha paska, mutta kirjoittaja on kokenut valaistumisen)

Allekirjoittaneen elämä meni siis täysin uusiksi muutamia hetkiä sitten. Vuosia kestänyt parisuhteeni ajautui viimeiseen näytökseensä ja esiripun laskeuduttua oli Vaatturin aika vaihtaa maisemaa. Kurjaa oli ollut jo pidemmän aikaa ja asioiden oli tultava johonkin ratkaisupisteeseen. Minulla se tarkoitti elämän uusimista. Eron jälkeen kävin läpi vielä erittäin tiukan sairaalareissun, josta en tässä enempää kuin sen, että arvot tuli laitettua elämässä uuteen uskoon. Turhat nillittämiset ja negatiivisuudet ovat Pahiksella historiaa. Elämä hymyilee sateellakin!

Tuli siis aika tehdä nopeita ratkaisuja. Hyppäsin autoon ja ajelin vanhoille konnuille 450km päähän entisestä elämästäni. Tapasin uuden ihmisen, tutustuttiin jne. Vietin muutaman mainion päivän kaukana ahdistavasta, muistoja joka nurkasta viskovasta yhteisestä entisestä asunnostamme ja vanhan kaupungin synkästä tunnelmasta. Takaisin oli kuitenkin palattava hoitamaan ikäviä, kipeitä ja raskaitakin asioita. Onnekseni, saimme kuitenkin exäni kanssa asiat todella nätisti rullaamaan ja tultiin tulokseen, että miksi suotta viskoa kapuloita rattaisiin, vaikeaahan tämä muutenkin on. Hyvässä hengessä siis eteen päin.

Osa tavaroistani on jo liikkunutkin sen 450km, mutta vielä vanhassa kaupungissa on suuremmat tavarani odottamassa, että saan hoidettua aikaa ja ajoneuvon, jolla käydä kamat pois. Asunto minulla täällä uudessa "elämässäni" jo onkin ja uusia ihmisiä paljon ympärillä. En voisi muuta toivoakaan. Elämäni ei ole ollut näin raiteillaan vuosikausiin!

 

Pääkopan selvittyä ja terveydentilani muutenkin kohennettua olen ollut tehokas monella alueella. En ala enempää leuhottamaan, mutta kirja etenee ja on edennyt, sekä eräs nimeltämainitsematon novellikokoelmani odottaa päätöstä jatkon suhteen. Innoissani siis olen ja koko ajan kirjoitan. Mitäs muuta? Hämähäkit voivat hyvin, yksi on täällä jo mukana, yksi odottaa vielä vanhasa kaupungissa ja yksi jää exälleni näillä näkymin.

 

Jatkossa yritän aktivoitua myös blogin suhteen, en mä tätä lapsukaistani niin vain anna unehtua! Hyvää loppukesää ja toivotaan, että kelit vielä hellivät kulkijaa!

 

-Paha "tervejärkisempänä kuin koskaan" Vaatturi-