Tiesin jo varhain, että tämä roikalehtimisreissu ei tulisi helpolla näkemään lopetustaan. Aloittelin jo aamutuimaan parilla pakkasesta repäistyllä ginilonkerolla ja hyvällä annoksella loistavaa YUP musiikkia. Aurinko paistoi ulkona ja kuulin terassien kutsulaulun mielessäni. Puolenpäivän aikaan istuinkin jo lasi kädessä lähipubin pienehköllä, mutta yllättävänkin viihtyisällä terassilla. Tuttu baarityöläinen täytti lasiani kiitettävällä mielenkiinnolla. Olo alkoi olla kohdallaan.

Noin klo 14:48.
Toinen baari. Kattoterassi. Lasi kädessä. Tässä vaiheessa olinkin törmännyt muutamaan tuttavaani. Sellaisia baarikamuja joiden kanssa joutuu outoihin tilanteisiin. Tiedätte ihmistyypin. Lisää taikajuomaa koneeseen ja tunnelma koheni entisestään. Tällä reseptillä mentiin pitkälle iltaan ja päänkuoressa alkoi sumenemaan.

Klo mitälie.
Istun auton takapenkillä aivan hirvittävässä kunnossa. Musiikki soi todella lujaa ja huomaan, että autossa olevista ihmisistä tunnen vain pelkääjän paikalla istuvan nuoren miekkosen. Sekavasta olotilastani huolimatta saan mongerrettua norjaksi kolme sanaa: "Missä... helvetissä... ollaan?" Kaveri naureskelee etupenkiltä samalla lonkeropulloa tarjoten; "Ollaan aivan kohta Kuopiossa" Tässä vaiheessa aivot raksuttavat tyhjää.

Kävelemme jossain päin Kuopiota ja eksymme nimeltämainitsemattomaan baariin. Istun nurkkapöydässä seuranani jostain matkaan tarttunut vaalea hiuksinen, arviolta (arvio voi hiukan heittää olotilastani johtuen) 25 vuotias neitokainen. Muistelen hämärästi keskustelleenikin tämän blondin kanssa; "Käynks mää täällä usein... eiku. Mistäs päin mää olinkaan... ääh" Noh jokatapauksessa seuraavaksi muistan käveleväni pitkin Kuopion sangen tyhjiä katuja... yksin (mikä ei ole yllätys viihdyttävistä jutuistani johtuen)

Raitis ulkoilma tekee hyvää ja olokin selkeytyy huomattavasti. Alan pikkuhiljaa tajuamaan kupletin juonen. Olen Kuopiossa. En tiedä kaupungista juurikaan mitään. Olen yksin. *PLING* Päässä kilahtaa ja paniikki alkaa hiipiä hipiään. Kaivan puhelimen taskusta ennätys nopeasti ja yritän soitella kaikki mahdolliset kaverit läpi keitä illan aikana olin tavannutkaan. Ei vastausta ja akku ilmoittaa parahikseen olevan aivan lopussa. Alkoi pelottamaan.

Aikani hortoilin päätäni selvitellen ja samalla varovaisesti miettien, että mitähän sitä keksisi, kunnes sydämeni melkein pysäyttäen auton töötti kajahti takanani. En ole koskaan ollut niin onnellinen nähdessäni kasvot, joita en varsinaisesti koskaan ole rakastanut, mutta tällä kertaa olisin voinut vuolaasti tätä pelastavaa henkilöä suudella. Vanha koulukaverini (vajaan kymmenen vuoden takaa) oli muuttanut Kuopioon ja oli katsastamassa viikonlopun menoa. Kyseli ihmeissään, että mitäs helvettiä sinä täällä hortoilet neljän aikaan aamulla. Hyppäsin kyytiin ja kyselin kuulumiset ja samalla vienosti tiedustelin jaksaisikohan tämä kaverini, pelastajani, ajella ylimääräisen reissun näin aamuyöstä. Victory!! Auton keula kohti Arjalaista ********* ja Vaatturi oli onnellisempi kuin pitkiin aikoihin.

Eipä ole kotipiha näyttänyt koskaan niin hyvältä kun tämän reissun jälkeen. Väsyneenä, mutta onnellisena kaivoin viimeisen lonkeron kylmästä ja huokaisten istuuduin sohvalleni. Vilkaisin kelloa ja huomasin lähipubin avautuvan aivan tuota pikaa. Nopea suihku, loput lonkerosta kitusiin ja helevetinkyytiä pubille.
Sama tuttu baarityöläinen toivottaakin hyvät huomenet ja kyselee edellisen illan kulkua. Sanoin, että pitkä tarina. No aikaahan minulla oli, kuten myös ystävälläni tiskin toisella puolella, joten jäinpä toviksi kouhottamaan illastani. Se mihin kyseinen juttutuokio johti onkin aivan toinen tarina. Kuopioon en kuitenkaan enää päätynyt...

-Paha "kun otetaan, otetaan kunnolla tai ei ollenkaan" Vaatturi-