Tiesin jo varhain, että tämä roikalehtimisreissu ei tulisi helpolla
näkemään lopetustaan. Aloittelin jo aamutuimaan parilla pakkasesta
repäistyllä ginilonkerolla ja hyvällä annoksella loistavaa YUP
musiikkia. Aurinko paistoi ulkona ja kuulin terassien kutsulaulun
mielessäni. Puolenpäivän aikaan istuinkin jo lasi kädessä lähipubin
pienehköllä, mutta yllättävänkin viihtyisällä terassilla. Tuttu
baarityöläinen täytti lasiani kiitettävällä mielenkiinnolla. Olo alkoi
olla kohdallaan.
Noin klo 14:48.
Toinen baari. Kattoterassi. Lasi kädessä. Tässä vaiheessa olinkin
törmännyt muutamaan tuttavaani. Sellaisia baarikamuja joiden kanssa
joutuu outoihin tilanteisiin. Tiedätte ihmistyypin. Lisää taikajuomaa
koneeseen ja tunnelma koheni entisestään. Tällä reseptillä mentiin
pitkälle iltaan ja päänkuoressa alkoi sumenemaan.
Klo mitälie.
Istun auton takapenkillä aivan hirvittävässä kunnossa. Musiikki soi
todella lujaa ja huomaan, että autossa olevista ihmisistä tunnen vain
pelkääjän paikalla istuvan nuoren miekkosen. Sekavasta olotilastani
huolimatta saan mongerrettua norjaksi kolme sanaa: "Missä...
helvetissä... ollaan?" Kaveri naureskelee etupenkiltä samalla
lonkeropulloa tarjoten; "Ollaan aivan kohta Kuopiossa" Tässä vaiheessa
aivot raksuttavat tyhjää.
Kävelemme jossain päin Kuopiota ja eksymme nimeltämainitsemattomaan
baariin. Istun nurkkapöydässä seuranani jostain matkaan tarttunut
vaalea hiuksinen, arviolta (arvio voi hiukan heittää olotilastani
johtuen) 25 vuotias neitokainen. Muistelen hämärästi keskustelleenikin
tämän blondin kanssa; "Käynks mää täällä usein... eiku. Mistäs päin mää
olinkaan... ääh" Noh jokatapauksessa seuraavaksi muistan käveleväni
pitkin Kuopion sangen tyhjiä katuja... yksin (mikä ei ole yllätys
viihdyttävistä jutuistani johtuen)
Raitis ulkoilma tekee hyvää ja olokin selkeytyy huomattavasti. Alan
pikkuhiljaa tajuamaan kupletin juonen. Olen Kuopiossa. En tiedä
kaupungista juurikaan mitään. Olen yksin. *PLING* Päässä kilahtaa ja
paniikki alkaa hiipiä hipiään. Kaivan puhelimen taskusta ennätys
nopeasti ja yritän soitella kaikki mahdolliset kaverit läpi keitä illan
aikana olin tavannutkaan. Ei vastausta ja akku ilmoittaa parahikseen
olevan aivan lopussa. Alkoi pelottamaan.
Aikani hortoilin päätäni selvitellen ja samalla varovaisesti miettien,
että mitähän sitä keksisi, kunnes sydämeni melkein pysäyttäen auton
töötti kajahti takanani. En ole koskaan ollut niin onnellinen
nähdessäni kasvot, joita en varsinaisesti koskaan ole rakastanut, mutta
tällä kertaa olisin voinut vuolaasti tätä pelastavaa henkilöä suudella.
Vanha koulukaverini (vajaan kymmenen vuoden takaa) oli muuttanut
Kuopioon ja oli katsastamassa viikonlopun menoa. Kyseli ihmeissään,
että mitäs helvettiä sinä täällä hortoilet neljän aikaan aamulla.
Hyppäsin kyytiin ja kyselin kuulumiset ja samalla vienosti tiedustelin
jaksaisikohan tämä kaverini, pelastajani, ajella ylimääräisen reissun
näin aamuyöstä. Victory!! Auton keula kohti Arjalaista ********* ja
Vaatturi oli onnellisempi kuin pitkiin aikoihin.
Eipä ole kotipiha näyttänyt koskaan niin hyvältä kun tämän reissun
jälkeen. Väsyneenä, mutta onnellisena kaivoin viimeisen lonkeron
kylmästä ja huokaisten istuuduin sohvalleni. Vilkaisin kelloa ja
huomasin lähipubin avautuvan aivan tuota pikaa. Nopea suihku, loput
lonkerosta kitusiin ja helevetinkyytiä pubille.
Sama tuttu baarityöläinen toivottaakin hyvät huomenet ja kyselee
edellisen illan kulkua. Sanoin, että pitkä tarina. No aikaahan minulla
oli, kuten myös ystävälläni tiskin toisella puolella, joten jäinpä
toviksi kouhottamaan illastani. Se mihin kyseinen juttutuokio johti
onkin aivan toinen tarina. Kuopioon en kuitenkaan enää päätynyt...
-Paha "kun otetaan, otetaan kunnolla tai ei ollenkaan" Vaatturi-
lauantai, 3. kesäkuu 2006
Kommentit