Iltaa! Tulin juuri lähipubista. Otin yhden jäillä varustetun lonkeron ja hetken hyvää seuraa. Tosin olen niin väsynyt viikonlopun utuisesta mellastuksesta, että hyvä kun lauseita osaan enää rakentaa. Juicen poismeno on jotakuinkin käsitelty. Eilen otin taiteilijan muistolle hieman rosenttivettä ja jossain vaiheessa en pystynyt enää pitää hämmennystä ja surua sisällä. Teki hyvää päästää tuskaa ulos. Nyt alkaa hieman jo ymmärtää tapahtunutta, mutta todelliseen hyväksyntään menee vielä pitkä aika. Göstan poismeno oli aikanaan hyvin samanlainen kokemus. Lievemmässä mittakaavassa tosin. Aika parantaa.

Aamulla olisi jälleen aika silmien ronkkimiselle. Saa nähdä mitä ne nyt keksivät. Homman pitäisi alkaa olla tämän reissun jälkeen selvä. Eli sitten vain niihin kolmen kuukauden kontrolleihin. Kelmut ovat kyllä olleet huomattavasti paremmassa kuosissa. Liika valvominen tosin nostaa paineita ja silloin pyörryttää. Muutenkin olo on ollut parempi, fyysisesti... mieli on hieman musta vielä. Mutta ajattelin aloittaa jälleen punttitreenit. Onkin mennyt tovi siitä kun on viimeksi rautaa nostanut. Rennosti kun aloittaa niin ei luulisi silmienkään pullahtavat kuopistaan. Ja kaipaan jo sitä hyvää tunnetta mitä treenillä saa aikaan. Terapiaa keholle (ei ruumiille) ja mielelle.

Voisinpa kokeilla josko nukkumatti löytäisi minut nyt. Pelkään vain, että olen yliväsynyt ja hieman taas mielessä pyörii tuo aamuinen lääkärin reissu. Ei pelota, ei jännitä, olen vain sellainen, että mietin ja mietin tuollaisia reissuja ihan turhaan. Aivan sama jos on pidemmälle matkalle lähtö. En varmasti osaa lähtöä edeltävänä yönä nukkua juuri ollenkaan. Samoin oli Porissa kun piti lähteä kohti itää. Yö meni valvoessa ja eihän sitä uskaltanut lähteä aamulla zombina ajelemaan. Täytyi vetäistä pienet välikuolemat. Matka sujui muuten hyvin. Pidän ostamastani autosta! Lisää teknisiä tietoja; Siinä on sumuvalot. Tarpeelliset kapistukset tällaiselle sumusilmälle. Nih!

-Paha "jouluinen keli, nurtsi vihertää" Vaatturi-